Hannu Lintu teki Kullervon historiaa

Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat, 24.10.2010


KONSERTTI

Tapiola Sinfonietta Tapiolasalissa, johtaja

Hannu Lintu,

Polyteknikkojen kuoro, valmennus Juha Kuivanen, Johanna Rusanen-Kartano, sopraano, Jorma Hynninen, baritoni. – Sibelius.


Hannu Lintu johti ensimmäisen kerran Jean Sibeliuksen Kullervon ja teki heti historiaa teoksen pitkässä lihaksi tulemisessa.


Sibeliushan pani Kullervon esityskieltoon ensimmäisten esitysten jälkeen. Uudelleen se otettiin esille vasta säveltäjän kuoltua, mistä pitäen suomalaiset kapellimestarit ovat lyöneet siihen omat leimansa.


Hannu Lintu oli omaksunut eräitä, varsinkin Paavo Berglundilta, periytyneitä korostuksia lisäten niihin omia terävöintejään ja mehevöintejään. Mutta ennen kaikkea hän uskoi kömpelöksi moitittuun teokseen kirjaimellisesti ja täydestä arvostaan.


Erityisen hätkähdyttäviä olivat monitahtiset tauot, jotka hitaiden tempojen vuoksi venyivät äärimmilleen. Lintu käänsi monet orkestroinnin ”heikkoudet” visionäärisen moderniksi sointikokeiluksi. Ihmeellisiltä kuulostivat minimalistisesti taustalla sykkivät sointikentät.


Silottelevan virtaviivaistamisen sijasta sinfonia ja oopperamainen draama saivat tehdä vaikutuksen erillään, elokuvamaisina leikkauksina. Traagisesta kaaresta syntyi yhteenveto jo Kullervon nuoruus -osan tuutulaulumaisessa poljennossa, jossa oltiin yhtaikaa Kullervon kehdon ja ruumiin äärellä.


Irrallisen tuntuisesta Kullervon sotaanlähdöstä Lintu synnytti röyhkeän piittaamattoman rinnakkaiskuvan draaman kaareen. Linnun ajoituksen taju oli mestarillinen. Suuri arkkitehtuuri oli graniitinlujaa, hiljaisuuden kannattelu uhkarohkeaa, polttoaineen syytäminen liekkeihin hurjaa.


Hannu Lintu piti puikkonsa kärjessä suuren maagikon tavoin niin esittäjiä kuin yleisöäkin, joka sävelten vaiettua ei hisahtanut lähes minuuttiin.


Ulkoa laulanut Polyteknikkojen Kuoro oli esityksen jyly kertoja. Rikkumattoman voiman kasvu oli vaikuttavaa, samoin heltyminen ”ihanan nurmen itkiessä”. Tapiola Sinfoniettan jousisto korvasi monisävyisellä artikuloinnillaan täysimittaisesti pienen kokonsa, ja kokonaisuutena orkesterissa oli kesytöntä iskuvoimaa. Jorma Hynninen on edelleen, 69-vuotiaana, ylittämätön Kullervo. Johanna Rusanen-Kartanon Kullervon sisar oli vaikuttavin kuulemani, suomalaismetsässä huhuilevan orvon wagneriaaninen draama.


Konsertin arvostelu HS:n web-sivustolla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.