Heinisen neljäs konsertto vaatii paljon
Samuli Tiikkaja, Helsingin Sanomat, 7.4.2006
Radion sinfoniaorkesteri Finlandia-talossa. Juhani Lagerspetz, piano ja Pavel Kudinov, basso. Polyteknikkojen kuoro, valmentanut Juha Kuivanen. Dmitri Slobodeniouk, johtaja. – Heininen, Sostakovits.
Juhani Lagerspetz osoitti jälleen kerran monipuolisuutensa ja taitonsa hypätessään solistiksi Paavo Heinisen neljännen pianokonserton kantaesitykseen. Konserttoa nimittäin kaavailtiin alun perin Matti Raekalliolle, mutta tämän käsien ulottuvuudet osoittautuivat lopulta liian suppeiksi konserton laajoihin otteisiin. Lagerspetzin vaaksa sen sijaan oli tarpeeksi leveä.
Heinisen konsertto vaatii soittajalta paljon, mutta niin myös kuulijalta. Yksiosainen pianokonsertto kestää lähes tunnin, eikä Heininen tarjoa helppoa viihdettä. Teos polveilee kuuden taitteen läpi sujuvasti, ja välissä kuultavat orkesterivälisoitot vievät eteenpäin, mutta samalla huipentavat taitteita.
Heinisen musiikin lähtökohta, 1960-luvun modernismi, kuuluu hänen uudessa konsertossaankin selvästi, mutta siihen on toki sekoittunut pehmentäviä elementtejä hänen myöhemmistä vaiheistaan.
Hän suosii konsertossaan jousipainotteisia perusvärejä, mikä tekee yleiskuvasta hieman ankean ja harmaan. Pääosassa on musiikillisten aiheiden ja eleiden matka läpi pitkän teoksen, ei orkesterisäihke – paitsi aivan lopussa, jossa gongien, tamtamien, kellopelin ja putkikellojen sävyttämä taite tuo suorastaan odottamatonta väriä.
Kauttaaltaan voimallisempaa musiikkia oli Dmitri Šostakovitšin kolmastoista sinfonia, varsinkin kapellimestari Dmitri Slobodenioukin monumentaalisena tulkintana. Hän kaivoi Radion sinfoniaorkesterin jousistosta esiin monipuolisen sointikirjon ja annosteli tanakkaa vaskisointia tarkasti.
Basso Pavel Kudinov toi soolo-osuuteen aitovenäläistä äänenkäyttöä. Polyteknikkojen kuoron laulu oli voimallista ja nautinnollista.
