Loistelias Strauss-harvinaisuus
Jan Mikael Vainio, Hufvudstadsbladet, 20.9.2008
Luontoa kuvaavat orkesteriklassikot olivat HKO:n torstaikonsertin teemana. Yhtenäistä Hugo Alfvénin, Richard Straussin ja Claude Debussyn teoksille on myös se, että ne on sävelletty viime vuosisadan alkupuolella. Konsertti antoi yleisölle näkymän sen ajan musiikillisiin jälkiin.
Aloituksena kuultiin ”Ruotsin Sibeliuksen” Hugo Alfvénin tunnelmallinen sävelruno En skärgårdssägen. Alfvén osasi orkestrointikäsikirjansa, mutta tämä itsessään mukavan sisäsiisti teos, jossa kuutamoromantiikka sekoittuu syksyisen pimeisiin piirteisiin, kalpeni sen edessä, mitä oli tulossa.
Richard Strauss, mies joka on kirjoittanut orkestrointikäsikirjan, tarjosi illan kohokohdan teoksellaan Die Tageszeiten mieskuorolle ja orkesterille. Neliosainen teos uhkui täyteläistä orkesterisointia, joka sisälsi lukuisia hienouksia puhaltajille ja jousisoittajille. Myös kuoro-osuus tarjosi hyvin työstettyä ja yksityiskohtaista loistoa. Harvoin esitetyssä kappaleessa Strauss lypsi Polyteknikkojen tenoreilta korkeita säveliä ja myös loput Juha Kuivasen joukoista saivat antaa kaikkensa kokonaisuuden hyväksi. Mutta sekä kaupunginorkesteri että Polyteknikkojen kuoro suoriutuivat korkeatasoisesti, ja karismaattinen Leif Segerstam huolehti siitä, että äänen tasapaino istui niin kuin pitikin.
Ilta lopetettiin palalla impressionististä orkesteriväritystä. Claude Debussyn monivivahteinen La mer tuntuu olevan yhä raikas sävelkielessään ja instrumentaalisessa oveluudessaan. Ei ihme että La merin partituuri löytyy kaikilta arvostetuilta säveltäjiltä heti Stravinskyn Kevätuhrin ja Gustav Holstsin Planeetat-partituurien vierestä. Silloin tällöin esitys onnistuu hävittämään kuuntelijakokemuksen. Ei tällä kertaa.
Käännös: Christian Elg
Alkuperäinen artikkeli
PRAKTFULL STRAUSSRARITET (HBL, 20.9.2008)
Naturskildrande orkesterklassiker var temat på Helsingfors stadsorkesters torsdagskonsert. Gemensamt för Hugo Alfvéns, Richard Strauss och Claude Debussys verk är också att de är tonsatta i avstampen av förra århundradet. Konserten gav publiken en inblick i den tidens musikaliska spårningar.
Inledninvsvis hörde vi ”Sveriges Sibelius” Hugo Alfvéns stämningsfulla tondikt En skärgårdssägen. Alfvén kunde sin orkstreringsmanual, men det i och för sig angenämt rumsrena verket, där månskensromantik blandades med höstligt mörka drag, bleknade inför vad som komma skulle.
Richard Strauss, mannen som skrivit orkestreringshandboken, stod för kvällens clou med Die Tageszeiten för manskör och orkester. Det fyrsatsiga verket pöste fyllig orkesterklang med en mångfald finesser för både blåsare och stråkar. Även körsatsen bjöd på genomarbetad och detaljerad glans. I det sällan framförda verket mjölkade Strauss Polyteknikernas tenorer på höga toner och även återstoden av Juha Kuivanens trupp fick ge järnet för helheten. Men både stadsorkestern samt Polyteknikernas kör presterade på hög nivå och karismatiska Leif Segerstam såg till att ljudbalansen satt som den skulle.
Kvällen avslutades med lite empressionistisk orkesterkolorit. Claude Debussys mångskiftande La mer känss alltkämt fräscht i sitt tonspråk och i sina instrumentaltekniska finurligheter. Inte undra på att partituret av La mer går att finna hos varje aktningsvärd tonsättare intill partituren av Stravinskys Våroffer samt Gustav Holsts Planeterna. Då och då lyckas ändå utförandet omintetgöra lyssnarupplevelsen. Inte denna gång.
JAN MIKAEL VAINIO
