PK äänitti nykymusiikkia uudessa Musiikkitalossa
Polyteknikkojen Kuoro äänitti materiaalia seuraavalle, nykymusiikkia sisältävälle levylleen Musiikkitalon Sonore-salissa syyskuun toisena viikonloppuna 10.-11.9.2011. Molempina päivinä äänitykset aloitettiin aamulla klo 9.15.
Kuorolaisia saapumassa aamulla Musiikkitaloon.
Sonore-salin seinää. Kuva: Teemu Känsäkangas.
Kun saavuimme saliin, kiinnittyi huomio ensimmäisenä kummallisen näköisiin seiniin, joissa oli satunnaisia, rikkonaisia kuvioita. Kuorolaiset vitsailivat, että siinä on jollakin kulunut aikaa rälläkän kanssa. Seinän takaa paljastui toinen, kiinteämmän oloinen seinä sekä erilaista teknistä laitteistoa. Akustisesti läpinäkyvien väliseinien tarkoitus on parantaa äänieristystä ja poistaa värinöitä. Ainakin päälle päin näytti siis siltä, että puheet Musiikkitalon salien ”akustiikka ensin” -periaatteesta voisivat olla perusteltuja.
Vielä varttia ennen sovittua aloitusaikaa oli tekniikan osalta täysi säätö käynnissä. Uudessa salissa äänittäminen vaati tavallista pidemmät toimenpiteet ja aloitusruljanssit, koska akustiikka ei ollut vielä tuttu. Sonore-salia oli hädin tuskin ehditty korkata esiintymiskäyttöönkään. Kun säätöparametrit olivat vihdoin optimiasetuksilla, päästiin aloittamaan äänitykset.
Jo ensimmäisissä fraaseissa huomasimme, että Sonore-salissa ei huudettu saappaaseen. Monen kuorolaisen ja allekirjoittaneen mielestä salin akustiikka oli äärimmäisen tarkka ja soiva. Parhaat kaverit kuuli hyvin. Yksittäiset vahinkolaukaukset hankalissa kohdissa iskivät jokaisen kuorolaisen tietoisuuteen. Sali ei antanut paljon anteeksi – eikä tarvinnutkaan.
Kuorolaisia rivissä laulamassa.
Musiikkitalo valittiin äänityspaikaksi akustiikkaan liittyvien syiden takia sekä ihan vain puhtaasta mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta uutta taloa kohtaan. Nykymusiikki asetti tietynlaiset vaatimukset akustiikalle.
”Halusimme kokeilla Musiikkitaloa ja sen saleja. Sonoreen tulimme, koska tavoiteltiin modernin musiikin vaatimaa tarkkaa ja erittelevää akustiikkaa. Sonore täytti odotukset hyvin”, kertoi taiteellinen johtaja Juha Kuivanen.
Nauhoittaminen uudessa salissa toi mahdollisuuksien lisäksi esiin myös haasteita – erityisesti mikrofonin johdon toiseen päähän, jossa työskentelivät äänittäjä Kuisma Eskola ja levyn tuottaja Tuuli Lindeberg.
”Uudessa salissa äänittäminen on kuin ostaisi sikaa säkissä, koska tilaa ei tunne entuudestaan”, totesi Lindeberg. Alussa kului aikaa äänityksen perusasioihin, kuten ylimääräisten äänien eliminoimiseen.
Tuottaja Tuuli Lindeberg valvoo äänityskopissa. Vasemmalla äänittäjä Kuisma Eskolan otsa ja luurit.
Uuden salin lisäksi viikonloppuna äänitetty ohjelmisto tarjosi haasteita niin kuorolaisille, taiteelliselle johtajalle kuin tuottajallekin. Nykymusiikin säveltäjät kokeilevat usein ideoita, joiden toteuttaminen saattaa olla esiintyjille varsin vaativaa. Viikonloppuna äänitettiin Tiina Myllärisen teos Kaikki kuuluu värinä, Mikko Sidoroffin sävellys Talvi, tule vasta sekä Olli Kortekankaan mieskuorolle säveltämät viisi fragmenttia Anna niskasi niellä kynteni jälki. PK on tilannut ja kantaesittänyt kaikki teokset viimeisten parin vuoden aikana.
Äänittäjä Kuisma Eskolalla oli omia lisähaasteita, sillä hän työskenteli PK:n kanssa ensimmäistä kertaa. Toisen äänityspäivän aamuna äänittäjä oli varmistamassa, että kaikki laitteet olivat paikallaan yön jäljiltä, jolloin eräs kuorolainen tokaisi, toki leikillään: ”Siirsin yhtä mikrofonia metrin, mutta en kerro mitä!”
Haasteista huolimatta äänitykset vietiin päätökseen menestyksellisesti. Apuna tässä olivat täsmällisyys, sitkeys sekä hyvä yhteispeli. Kiitos Musiikkitalolle ja kaikille mukana olleille mahtavasta levytysviikonlopusta!
Toimitti: Teemu Känsäkangas
Kuvat: Mikko Reinikainen
Kuvia äänityksestä
PK äänittää.
Musiikkitalo autereisena syyskuun aamuna.
Äänittäjä Kuisma Eskola selittää tekniikkaa.
Taiteellinen johtaja Juha Kuivanen antaa esitysohjeita.
Bassoille pidetään välillä stemmaharjoitusta.
Kuorolaisia tauolla.
