Loistelias Tristan Musiikkitalossa
Matti Lehtonen, Satakunnan Kansa, 20.8.2012
Musiikin johto Esa-Pekka Salonen, ohjaus Peter Sellars, visualisointi Bill Viola. Rooleissa mm. Violeta Uramana, Ben Heppner, Michelle DeYoung, Jukka Rasilainen ja Matti Salminen. Radion sinfoniaorkesteri, Polyteknikkojen kuoro, valm. Juha Kuivanen.
Kun oopperaa esitetään puhtaana konserttiversiona lopputulos on aina jonkinlainen torso vedos oikeasta näyttämöesityksestä – säveltäjä on nimittäin tarkoittanut teoksen teatterin lavalle.
Mutta näin yksioikoinen tilanne ei kuitenkaan ole nykypäivänä, ja jos konsertanttiin esitykseen päädytään, Helsingin Musiikkitalossa nähty versio oli aivan esimerkillinen – taustalla nähty videoesitys oli nimittäin kerrassaan upea, teoksen hengen mukainen ja sellaisena kokonaisuutta tukeva.
Bill Violan suunnittelema videoesitys kertoo hienovaraisin, symbolisin keinoin omalla tavallaan Tristanin ja Isolden tarinan sortumatta alleviivauksiin ja sormella osoittelemiseen. Sitä kuvaavat lähinnä adjektiivit kaunis, moniselitteinen ja vähäeleinen. Violalla on ilmiselvästi korvaa musiikille, joka kuitenkin on esityksen pääasia.
Esityksen suurin vahvuus oli silti musiikillisessa osaamisessa, sen teknisessä taituruudessa ja emotionaalisessa täyteläisyydessä.
Esa-Pekka Salonen toimi kokonaisuuden musiikillisena johtajana parhaaseen mahdolliseen paraatityylin. En muista koskaan kuulleeni esimerkiksi Tristanin alkusoittoa soitetun yhtä äärimmäisin dynamiikan ja agogiikan ratkaisuin mutta silti täydellisen luontevasti, loogisesti ja musikaalisesti.
Radion sinfoniaorkesteri oli kuin kala vedessä vaativan saksalaisen oopperamusiikin parissa.
Salosen yhteispeli laulajien kanssa sujui myös upeasti. Hän antoi solisteille juuri sopivasti tilaa hengittää rauhallisesti ja rentouttaa kurkkunsa.
Solisteista selvästi etevin oli Isolden roolin tehnyt Violeta Urmana. Hänen säihkyvä, suurivolyyminen, väsymätön sopraanonsa valeli valtavan roolin jokaisen tuokion kullalla. Michelle DeYoung Brangänena ei juuri jäänyt jälkeen edellisestä, vaikkei rooli tarjoakaan aivan yhtä paljon haasteita.
Miehistä miellyin eniten Jukka Rasilaisen jalosti mutta särmikkäästi soivaan, raskaaseen baritoniin Kurwenalin osassa. Myös Matti Salminen oli kotonaan kuningas Marken roolissa. Illan Tristan, Ben Heppner suoriutui suoriutua valtavasta tehtävästä kiitettävästi mutta ilman kollegojensa loistokkuutta.
Pienemmissä osissa Tuomas Katajala, Waltteri Torikka ja Arttu Kataja lauloivat kaikki erittäin kauniisti ja tyylikkäästi. Juha Kuivasen valmentama Polyteknikkojen kuoro ylsi oikein muhevaan sointiin ja dramaattiseen fraseeraukseen.
