Puhdasta joulumieltä

Olli-Pekka Laakkonen, Salon Seudun Sanomat, 17.12.2002

Kullekin säädylle. Polyteknikkojen Kuoron konsertti Halikon kirkossa 14.12. Johtajana Tapani Länsiö.

Polyteknikkojen Kuoron konsertti soi Halikon kirkossa perinteisen hartaana. Tutut joululaulut, Tiernapojat-kuvaelma sekä latinankieliset hymnit levittivät puhdasta joulumieltä. Meidän kylmä ja kiireinen maailmamme sai väistyä hetkeksi, kun tilalle asettui toinen todellisuus, joka vakuutti hyvää tahtoa ja rauhaa.

Konsertin ensimmäinen laulu ylisti tilaa, jonka Jumala on luonut. Hyvin valittu aloitusnumero kirkkokonsertille. Brucknerin tuttu hymni Locus iste -Tämä paikka julisti sakramenttia, jonka Herra on asettanut.

Tässä pienessä laulussa kuoronjohtaja Tapani Länsiö korosti erityisesti rytmiä. Laulu eteni vääjäämättömällä voimalla kohti viimeistä nuottia. Säveltäjän melodiakaaret ja vahva uskonnollinen mieli toteutuivat tällä tulkintaotteella selkeän konstailemattomasti.

Kuoro ja urut

PK:n konserteissa on ennenkin ollut urkumusiikkia. Tällä kertaa urkujen ja kuoron välillä oli selkeä dialogi.

Soittimet aloittivat keskustelun, johon kuoro vastasi omalla säkeellään. Urkujen osuuden hoiti mallikkaasti Panu Kekäläinen.

Pienenä tyylivirheenä voidaan kylläkin pitää loppumodulaatioita, joiden ilmeinen tarkoitus oli auttaa kuoroa lähtemään oikeassa sävellajissa. Suoraan sanottuna nämä urkurin loppukadenssit särähtivät aika pahasti.

Urkusatsin rinnalla soivat Bachin sovituksina Piae Cantionesista tuttu sävelmä Puer natus ja virsikirjastakin löytyvä koraali In dulci jubilo. Jälkimmäinen hymni esitettiin makaronilauluna, siis latinan ja suomen kielen sekoituksena.

Miesjoukon hurmosta

Jälleen kerran, kuten aikaisemmissakin kritiikeissänikin olen todennut, Polyteknikkojen Kuoron ilmaisu toimi parhaimmillaan venäjänkielisissä lauluissa. Mirolybovin Gloria ja Nebo i semlja innostivat suuren miesjoukon hurmokseen, joka vakuutti kuulijansa.

Silmät kiinni laittaen olisi voinut kuvitella olevansa jossain moskovalaisessa kultaa ja suitsukkeita täynnä olevassa kirkossa – Jumalansynnyttäjälle me kumaramme!

Konsertissa lauloi myös bassosolisti Niklas Spångberg. Hän esitti kantavalla äänellä Kotilaisen Varpunen jouluaamuna sekä Gruberin Jouluyö, juhlayö. Spångbergin tulkinta oli sopusoinnussa koko konsertin tyylille. Hänen laulunsa soi pelkistetyn kauniista ja hartaasti.

PK:n konsertti päättyi jo tutuksi tulleella tavalla: kirkkoon asteli Tiernapojat. Vaikka tämä kuvaelma onkin soinut Halikossa kaikissa PK:n joulukonserteissa, niin muutoksiakin on tapahtunut. Vuosien varrella Tapani Länsiö on muokkaillut sovituksiaan uuteen uskoon. Näin Tiernapojat ovat saaneet joka vuosi lisää lihaa luiden ympärille.

Vaikka esityksen oli kuullutkin jo monta kertaa, niin säväyttihän se siitä huolimatta. Solistit olivat hyviä ja sovitukset taitavia.

Kaikesta huolimatta tuli mieleen, että olisiko jo muutoksen aika. Ehkä joku toinen kuvaelma. Materiaalia kyllä on pilvin pimein. Tulevaisuus sen sitten näyttää. Ehkä jo ensi joulu? Tosin tälläkin konseptilla kirkko saadaan täyteen.

Hyvää joulua vaan, kullekin säädylle.