Soitinten sotaa ja symboliikkaa
Simo Häkli, Ruotuväki, 4.9.2009
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta autonomisen Suomen synnystä: Vuonna 1809 Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjälle. Torstainen juhlakonsertti Suomi 1809 veti Finlandia-talon konserttisalin täyteen yleisöä, jolle tarjoiltiin komeaa musiikkia juhlavuoden hengessä.
Vaikuttavina esiintyjinä olivat Helsingin kaupunginorkesteri yhteistyössä Kaartin Soittokunnan kanssa sekä Polyteknikkojen Kuoro lauloi. Koko koneistoa johti varmaotteisesti ylikapellimestari emeritus Leif Segerstam.
Esitetyt kappaleet olivat pääosin 1800-luvun sodasta ja vallankumouksesta innoittunutta musiikkia. Väliin kuulijan korvaa hiveltiin sulosoinnuilla, jotka saattoivat yhtäkkiä räjähtää taistelun melskeeksi, väliin taas toivon aavistus kasvoi hitaasti majesteettiseksi voitonhuumaksi, jossa jokainen soitin yhtyi iloon. Mukaan mahtui myös symbolistista musiikkia, jossa näyt vaihtelevat ahdistuksesta kirkkauteen.
Monipuoliset musiikkivalinnat toivat konserttiin lisää syvyyttä ja mielenkiintoa. Ennen väliaikaa esitettiin Johannes Brahmsin Schicksalslied (Kohtalolaulu) ja Hector Berlioz´n Grande symphonie funébre et triomphale. Kohtalolaulun kuorokohtaukset otti hoitaakseen Kaartin Soittokunta musiikkimajuri Raine Ampujan sovituksena.
Väliajan jälkeen esitettiin lyhyemmät Jean Sibeliuksen Svarta rosor (Mustat Ruusut) ja Laulu ristilukista, joissa Polyteknikkojen kuoro kajautti orkesterisäestyksen avulla esiin toisenlaisen ulottuvuuden, kuin perinteinen yksinlauluesitys olisi tehnyt.
Yksi konsertin mielenkiintoisimpia esityksiä oli Teppo Ali-Mattilan Värmlandfantasi, sovitus Ruotsalaisesta kansanlaulusta. Ali-Mattilan sovitus mukaili toisaalta perinteistä melodiaa, mutta löysi raikkaita uusia sävyjä. HKO:n kakkosviulusektioon kuuluva Ali-Mattila kertoo, että sovituksen innoittaja oli suomalaisten siirtotyöläisten tunnelma 1800-luvun Värmlannin metsissä.
Konsertin loppupuolella saatiin kuulla todellinen sotajoukkojen kohtaaminen, kun Pjotr Tshaikovskin 1812-alkusoitto marssitti yhteen Napoleonin ranskalaiset joukot ja Venäjän armeijaa vastaan. Tshaikovski itse yllättyi siitä, kuinka suosituksi tuo kappale tuli, sillä hän ei mielestään pannut sydäntään likoon säveltäessään sen. Kun teoksen päättävä juhlallinen venäläinen kansallishymni täytti salin lyömäsoittajien työskennellessä raivokkaasti, ei kukaan varmasti ihmetellyt teoksen suosiota.
Päätösnumerona oli tietenkin teemaan erinomaisesti sopiva suosikki, Sibeliuksen Finlandia. Polyteknikkojen kuoro maustoi lopun hymnin upealla soinnillaan. Konsertin päätösaplodit kertoivat ettei kukaan lähde pettyneenä kotiin. Tyytyväinen yleisö taputti Segerstamille ja muille esiintyjille seisaallaan. Kotiin mennessä monen mielessä varmasti kuului vielä Kaartin vaskien vahvistaman HKO:n upea sointi.
Kuvateksti:
Kaartin soittokunta soitti Helsingin Kaupunginorkesterin kanssa juhlakonsertissa Finlandia-talolla 3. syyskuuta. Yleisölle tarjoiltiin monenlaista musiikkia Suomi 1809 -juhlavuoden teemaan mukaan.
