Mielen tasapainolajeista aistillisuuden juhliin

Kirsti Holmberg, Aamulehti, 20.4.2012

Tampere Biennalen ensimmäinen kantaesitys kuultiin Juha Kuivasen johtaman Polyteknikkojen kuoron konsertissa. Maija Hynnisen (s. 1977) Mielen tasapainolajit (2012) Janne Nummelan runoihin on tekstiä kunnioittava teos ja käyttökelpoista mieskuoro-ohjelmistoa.

Hynninen korostaa ratkaisuillaan runon vastakohta-asetelmaa alleviivaten musiikin keinoin puolikkaan ja kokonaisen eroa. Ensimmäisen osan loppuun hän rakentaa ihailtavalla tavalla hallitun sekasorron.

Humoristisia ja varsin kuvallisia vaikutelmia Hynninen kehittelee nuorallatanssijan tangon taipuvien päiden tiimoilta alaspäin taipuvilla ujelluksilla.

Riikka Talvitien (s. 1970) Kykloopin (2008) draamallisessa kaaressa näkyy Mikko Rimmisen tekstin monikerroksisuus, jossa kutkuttavan koomiset käänteet vaihtuvat traagisiksi ja ajankohtaisiksi.

Talvitien sävelkielessä kuuluu monipuolinen musiikintuntemus, ja hän yhdistelee musiikinlajien aineksia sujuvasti ja ennakkoluulottomasti.

Sävelkieleltään perinteisempi on Tiina Myllärisen (s. 1979) harmoninen Kaikki kuuluu värinä (2010).

Polyteknikkojen kuoro teki oivallista työtä etenkin konsertin alkupuolella. Laulajat siirtyivät tyylistä toiseen joustavasti, ja esityksissä oli iskevän teknisen osaamisen lisäksi väriä ja eloa.

Pikemminkin hellän kuin aistillisen tulkinnan saaneessa Sebastian Fagerlundin (s.1972) laulussa Sinnlighetens fest (2002) Teppo Lampelan soittimellinen ääni tuotti nautintoa.

RSO loisti avauskaudella

Harri Kuusisaari, Rondo Classic, 30.12.2011

Helsingin Musiikkitalo eli avajaiskaudellaan ymmärrettävästi sisäänajovaihetta. Muutoksia suureen saliin tehtiin jo vuodenvaihteen lomien aikana, kun näköesteenä toimivia parvekkeiden kaiteita madallettiin. Käytäville kaiteita on tulossa lisää kulkua helpottamaan.

[…]

Orkesterien kehitys syksyn aikana kuitenkin osoittaa, että salilla on paljon mahdollisuuksia. Siellä pystyy soittamaan hyvinkin täyteläisesti. Radion sinfoniaorkesteri pääsi alkukaudella nopeasti sinuiksi salin kanssa ja sai aivan uudet siivet soitolleen. Erilaisia istumajärjestyksiä kokeilemalla, mm. sellojen paikkaa muuttamalla se sai sointiin myös lisää tummaa jykevyyttä.

Polyteknikkojen Kuoro ilahdutti kultivoidulla laulullaan.

Erityisesti tämä kuului Sakari Oramon johtamassa Sibeliuksen Kullervo-sinfoniassa. Teoksen myyttinen runolaulumaisuus, Brucknerin jälkiä kulkeva sinfonisuus ja alkuvoimainen draama yhdistyivät tavalla, jota Helsingissä ei liene ennen kuultu. Oramo johti rivakoin tempoin, korostaen teoksen suorasukaisuutta mutta löysi myös paljon hienoja finessejä. Johanna Rusanen-Kartano ja Ville Rusanen olivat loistava solistipari, ja Polyteknikkojen Kuoro ilahdutti kultivoidulla laulullaan.

[…]

– Rondo Classic 1/2012

PK esiintyy Tristan ja Isolde -oopperassa Esa-Pekka Salosen johdolla

Polyteknikkojen Kuoro esiintyy elokuussa 2012 Richard Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperassa, jonka Esa-Pekka Salonen tuo Helsingin Juhlaviikoille. Huippusolisteina esiintyvät Violeta Urmana, Gary Lehman ja Matti Salminen. Salonen debytoi projektin myötä Musiikkitalossa ja johtaa Polyteknikkojen Kuoroa sekä Radion sinfoniaorkesteria.

Lippuja oopperaan myydään torstaista 15.12.2011 lähtien. Jos haluat katsomaan ja kuulemaan, kannattaa liput ostaa heti!

Lisätietoja:

  • Tristan ja Isolde -konsertin tiedot PK:n Konsertit-sivulla
  • Helsingin Sanomien artikkeli to 15.12.2011
  • Helsingin Juhlaviikkojen tiedote
  • Suomalainen alkuvoima hehkui Musiikkitalossa

    Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat, 11.12.2011

    RSO Musiikkitalossa 6.12. Kapellimestari Sakari Oramo.

    – Sibelius.

    Radion sinfoniaorkesteri juhli itsenäisyyspäivää esittämällä Sakari Oramon johdolla Sibeliuksen Kullervo-sinfonian, joka nostaa suomalaisen alkuvoiman ja itsepäisyyden monumentaalisiin mittoihin. Konsertti kuuluu musiikkivuoden huippuhetkiin.

    Oli jännittävää kuulla, millaisen vaikutuksen Sibeliuksen nuoruudenteos tekee Musiikkitalon akustiikassa. Oramo osoitti, että siellä on täysin mahdollista rakentaa tarpeen vaatiessa matalista jousista musiikille painokas, syvä ja tumma sointiperusta.

    Oramo oli siirtänyt sellot oikealta laidalta orkesterin keskelle ja laittanut kakkosviulut niiden paikalle. Siitä oli selvä kantavuusetu selloryhmälle, joka on usein jäänyt Musiikkitalossa hieman profiloitumattomaksi pehmeäksi varjoksi. Kullervo-sinfonia syttyi synkkään hurmioon. Oramo ja RSO maalailivat jylhän kalevalais-myyttisen maiseman, joka levittäytyi laveana, uhmakkaasti sykkivänä ja karusti hehkuvana.

    Raskassoutuisella sointivyöryllä oli mahtava vaikutus, ja Oramo löysi arkaaista lumovoimaa myös teoksen monotonisista piirteistä.

    Kun Polyteknikkojen Kuoro tuli mukaan, Kullervoon syttyi suggestiivinen, eeppinen poljento.

    Kuoro lauloi aivan yhtenä miehenä

    Kuoro lauloi aivan yhtenä miehenä, ja nuorten miesäänten vaalea, rytmitarkasti iskevä sointi ja kirkas artikulaatio olivat juuri oikea ääni kertojan rooliin. Viidennessä osassa, Kullervon kuolemassa, kuorosta kajahti kuin kallioiden keskeltä sävähdyttävän uljas loppunousu, joka sai koko salin kaikumaan.

    Solisteina oli upeaääninen sisaruspari Johanna Rusanen-Kartano ja Ville Rusanen. Ville Rusanen sai katkerana sankarina baritoninsa jysähtelemään niin miehekkäästi, että se teki hänestä Jorma Hynnisen manttelinperijän tämän teoksen pääsolistina.

    Julkaistu 11.12.2011 osastolla Kulttuuri A A

    PK äänitti nykymusiikkia uudessa Musiikkitalossa

    Polyteknikkojen Kuoro äänitti materiaalia seuraavalle, nykymusiikkia sisältävälle levylleen Musiikkitalon Sonore-salissa syyskuun toisena viikonloppuna 10.-11.9.2011. Molempina päivinä äänitykset aloitettiin aamulla klo 9.15.


    Kuorolaisia saapumassa aamulla Musiikkitaloon.


    Sonore-salin seinää. Kuva: Teemu Känsäkangas.


    Kun saavuimme saliin, kiinnittyi huomio ensimmäisenä kummallisen näköisiin seiniin, joissa oli satunnaisia, rikkonaisia kuvioita. Kuorolaiset vitsailivat, että siinä on jollakin kulunut aikaa rälläkän kanssa. Seinän takaa paljastui toinen, kiinteämmän oloinen seinä sekä erilaista teknistä laitteistoa. Akustisesti läpinäkyvien väliseinien tarkoitus on parantaa äänieristystä ja poistaa värinöitä. Ainakin päälle päin näytti siis siltä, että puheet Musiikkitalon salien ”akustiikka ensin” -periaatteesta voisivat olla perusteltuja.


    Vielä varttia ennen sovittua aloitusaikaa oli tekniikan osalta täysi säätö käynnissä. Uudessa salissa äänittäminen vaati tavallista pidemmät toimenpiteet ja aloitusruljanssit, koska akustiikka ei ollut vielä tuttu. Sonore-salia oli hädin tuskin ehditty korkata esiintymiskäyttöönkään. Kun säätöparametrit olivat vihdoin optimiasetuksilla, päästiin aloittamaan äänitykset.


    Jo ensimmäisissä fraaseissa huomasimme, että Sonore-salissa ei huudettu saappaaseen. Monen kuorolaisen ja allekirjoittaneen mielestä salin akustiikka oli äärimmäisen tarkka ja soiva. Parhaat kaverit kuuli hyvin. Yksittäiset vahinkolaukaukset hankalissa kohdissa iskivät jokaisen kuorolaisen tietoisuuteen. Sali ei antanut paljon anteeksi – eikä tarvinnutkaan.


    Kuorolaisia rivissä laulamassa.


    Musiikkitalo valittiin äänityspaikaksi akustiikkaan liittyvien syiden takia sekä ihan vain puhtaasta mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta uutta taloa kohtaan. Nykymusiikki asetti tietynlaiset vaatimukset akustiikalle.


    ”Halusimme kokeilla Musiikkitaloa ja sen saleja. Sonoreen tulimme, koska tavoiteltiin modernin musiikin vaatimaa tarkkaa ja erittelevää akustiikkaa. Sonore täytti odotukset hyvin”, kertoi taiteellinen johtaja Juha Kuivanen.


    Nauhoittaminen uudessa salissa toi mahdollisuuksien lisäksi esiin myös haasteita – erityisesti mikrofonin johdon toiseen päähän, jossa työskentelivät äänittäjä Kuisma Eskola ja levyn tuottaja Tuuli Lindeberg.


    ”Uudessa salissa äänittäminen on kuin ostaisi sikaa säkissä, koska tilaa ei tunne entuudestaan”, totesi Lindeberg. Alussa kului aikaa äänityksen perusasioihin, kuten ylimääräisten äänien eliminoimiseen.


    Tuottaja Tuuli Lindeberg valvoo äänityskopissa. Vasemmalla äänittäjä Kuisma Eskolan otsa ja luurit.


    Uuden salin lisäksi viikonloppuna äänitetty ohjelmisto tarjosi haasteita niin kuorolaisille, taiteelliselle johtajalle kuin tuottajallekin. Nykymusiikin säveltäjät kokeilevat usein ideoita, joiden toteuttaminen saattaa olla esiintyjille varsin vaativaa. Viikonloppuna äänitettiin Tiina Myllärisen teos Kaikki kuuluu värinä, Mikko Sidoroffin sävellys Talvi, tule vasta sekä Olli Kortekankaan mieskuorolle säveltämät viisi fragmenttia Anna niskasi niellä kynteni jälki. PK on tilannut ja kantaesittänyt kaikki teokset viimeisten parin vuoden aikana.


    Äänittäjä Kuisma Eskolalla oli omia lisähaasteita, sillä hän työskenteli PK:n kanssa ensimmäistä kertaa. Toisen äänityspäivän aamuna äänittäjä oli varmistamassa, että kaikki laitteet olivat paikallaan yön jäljiltä, jolloin eräs kuorolainen tokaisi, toki leikillään: ”Siirsin yhtä mikrofonia metrin, mutta en kerro mitä!”


    Haasteista huolimatta äänitykset vietiin päätökseen menestyksellisesti. Apuna tässä olivat täsmällisyys, sitkeys sekä hyvä yhteispeli. Kiitos Musiikkitalolle ja kaikille mukana olleille mahtavasta levytysviikonlopusta!


    Toimitti: Teemu Känsäkangas

    Kuvat: Mikko Reinikainen

    Kuvia äänityksestä


    PK äänittää.


    Musiikkitalo autereisena syyskuun aamuna.


    Äänittäjä Kuisma Eskola selittää tekniikkaa.


    Taiteellinen johtaja Juha Kuivanen antaa esitysohjeita.


    Bassoille pidetään välillä stemmaharjoitusta.


    Kuorolaisia tauolla.

    PK esiintyi Plácido Domingon kanssa

    Polyteknikkojen Kuoro oli mukana lavalla Hartwall-areenalla keskiviikkona 24.8.2011 maestro Plácido Domingon konsertissa.

    PK säesti solisteja, Domingoa ja sopraano Virginia Tolaa kahdessa teoksessa, Meine Lippen sie Küssen so heiss (Lehárin operetasta Giuditta) ja The Impossible Dream (musikaalista Man of La Mancha). Lisäksi PK:lla oli kaksi omaa numeroa. Sotilaiden kuoro Gloria immortelle Gounoudin oopperasta Faust esitettiin Lohjan Kaupunginorkesterin säestyksellä ja Eric Whitacren teos Lux Aurumque laulettiin a cappella.

    Konsertti oli upea menestys (mm. Ilta-Sanomien mukaan), ja yleisö kiitti oopperan kuningasta seisaaltaan useaan kertaan. Tässä Plácido Domingo, Virginia Tola, PK:n Juha Kuivanen sekä kapellimestari Eugene Kohn ottavat vastaan aplodeja.

    Plácido Domingo, Virginia Tola, PK:n Juha Kuivanen sekä kapellimestari Eugene Kohn ottavat vastaan aplodeja. Kuvaaja: Mikko Reinikainen

    Konsertin jälkeen takahuoneessa osa kuorolaisista pääsi vielä poseeraamaan yhdessä maestron kanssa. Hymyt olivat herkässä!

    Plácido Domingo ja Polyteknikkojen Kuoro

    Lisää kuvia konsertista PK:n Facebook-sivulla! Kuvat on ottanut valokuvaaja Mikko Reinikainen.

    Plácido Domingo hurmasi suomalaiset

    Mia Paavonen, Varpu Salo, Ilta-Sanomat, 25.8.2011


    Plácido Domingo, kuvaaja Mikko Stig

    Espanjalaistenori sai lähes täydeltä Hartwall Areenalta raikuvat aplodit. Kuva: Mikko Stig

    Espanjalaistenori sai suomalaisyleisöltä mittavat bravo-huudot.

    Oopperan kuninkaaksikin tituleerattu Plácido Domingo valloitti keskiviikkoiltana lähes täyden Hartwall Areenan. Mahtipontisen elämyksen tarjoillut espanjalaistenori aloitti yli kaksituntisen konsertin ooppera- ja operettisävelmillä.

    Rentoutunut Plácido piti yleisöä otteessaan ensimmäisistä hengenvedoistaan lähtien ja bravo-huudot kajahtelivat pitkin areenan lehtereitä.

    Konsertti oli jaettu kahteen osioon. Ennen väliaikaa kuultiin muun muassa otoksia Giacomo Puccinin Toscasta sekä Giuseppe Verdin Rigolettosta.

    Toisella puoliajalla vuorossa oli tunnettuja musikaalisävellyksiä sekä miehelle itselleen kovin rakkaita zarzueloja, eli espanjalaisia lyyrisiä oopperasävellyksiä. Suuret aplodit ja suosionosoitukset kirvoitti muun muassa West Side Story -musikaalista tuttu Tonight.

    Upeasti laulanut tenori passitti lavalle myös komeat taustajoukot.

    Parhaimmillaan lavalla nähtiin yli sadan hengen spektaakkeli, kun tenoria tukivat kuudenkymmenen hengen suuruinen Polyteknikkojen kuoro sekä 65:n muusikon Lohjan kaupunginorkesteri, johtajanaan

    Eugene Kohn.

    Lisäksi mies duetoi leikkisästi ja flirttaillen esiintyneen argentiinalaissopraano Virginia Tolan kanssa.

    – Olen niin ylpeä, että saan olla täällä tänään. Erityiskiitos ystävälleni

    Matti Salmiselle, joka istuu täällä jossain, Domingo sanoi viitaten yleisössä istuneeseen suomalaisbassoon.

    Maailmankuulun Domingon keikka kiinnosti myös tasavallan presidentti

    Tarja Halosta, joka nähtiin yleisön joukossa nauttimassa musiikista.

    70-vuotiaan Domingon ylä-äänet soivat puhtaina ja vahvoina läpi illan. Mies lukeutuukin niihin harvoihin oopperalaulajiin, joiden ääni on kestänyt iän tuomat haasteet.

    Vaikka Domingolla on takataskussaan enemmän rooleja kuin kenelläkään muulla tähtitenorilla, suuren tähden elkeitä häneltä ei löytynyt. Myöskään miehen raiderissa, eli takahuoneen vaatimuslistassa ei näkynyt diivailua.

    – Raideri oli sellainen, että hän varmasti viihtyy. Mitään mahdottomuuksia ei kuitenkaan ollut. Ei harvinaista ruokaa maailman toiselta puolelta, eikä M&M-karkkeja, joista on punaiset karkit noukittu pois, konserttia järjestäneen Royal Music Finlandin Antti Virtanen naurahtaa.

    Yhtenä encorena tenori esitti Consuelo Velázquezin

    Besame muchon, jonka kertosäkeeseen hän pyysi koko areenaa liittymään mukaan. Konsertin lopuksi yleisö palkitsi illan isännän osoittamalla suosiota seisaaltaan.

    Arvostelu Ilta-Sanomien sivuilla

    Osta Wappuna teekkaripallo ja serenadi!

    Osta teekkaripallo ja seranadi


    Tule ostamaan Wappuna PK:n myyntikojulta Ullanlinnanmäeltä perinteinen iso punainen teekkaripallo! Kaupan päälle saat serenadin seuralaisellesi tai itsellesi. Hinnat alkaen 5 € / pallo.


    Löydät PK:n myyntipisteen läheltä mäen huippua seuraamalla maamerkkinä toimivaa korkealla killuvaa punaista teekkaripalloa. Tervetuloa!

    Polyteknikkojen sointi vakuutti

    Harri Hautala, Aamulehti, 4.4.2011

    Paikka ja aika: Tampereen tuomiokirkko 2.4.

    Tuomiokirkon kahden kuoron konsertin pääosassa oli maineikas Polyteknikkojen Kuoro, jonka edellisestä Tampereen vierailusta oli ehtinyt vierähtää parikymmentä vuotta. Juha Kuivasen nykyään johtama kuoro tekikin vahvan vaikutuksen tasapainoisella ja ilmeikkäällä soinnillaan, joka sopi täydellisesti Sibeliuksen kuuteen mieskuorolauluun.

    Sibelius-lauluissa etenkin kuoron matalien äänien hyrräävä pehmeys hiveli korvia Tuomiokirkon mainiossa kuoroakustiikassa.

    Uudemmista teoksista ylivoimaisesti mielenkiintoisin oli nuoremman polven amerikkalaisen Eric Whitacren sointiväreiltään kiehtova Lux Aurumque.

    Tuhdin Sibelius-soinnin vastapainoksi Polyteknikot näyttivät Whitacren kappaleessa hallitsevansa myös kuulaan ja tenoripainotteisemman ilmaisun hienoudet. Heikki Liimolan johtama Harjun kamarikuoro esitti eräänlaisina välisoittoina osia Jaakko Mäntyjärven suurteoksesta SALVAT 1701, joka perustuu vanhan virsikirjan katumus- ja kärsimysvirsiin.

    Teos kaipaa selvästi tuekseen ohjauksen tuomaa visuaalista elävyyttä, sillä puhtaana musiikkina kappale vaikutti ajoittain suorastaan tylsältä koraaliveisuulta.

    Minna Nappari lauloi kauniisti Mäntyjärven koraalidraaman muutamat sopraanosoolot.

    Polyteknikkojen Kuorolle kolmas peräkkäinen voitto Chivas Regal -kvartettikisassa!


    ”Gangsta’s

    Gangsta’s Paradise kilpailuvoiton jälkeen.

    Polyteknikkojen Kuoron laulajista koostuva kvartetti Gangsta’s Paradise

    voitti pääkaupunkiseudun akateemisten mieskuorojen Chivas Regal -kvartettikilpailun. Torstaina 31.3. pidetyssä kisassa PK:n, YL:n, AS:n ja KYLlin kvartetit kilpailivat keskenään Chivas Regal -viskipalkinnoista Laulumiesten ravintolassa.

    Voitto oli jo kolmas peräkkäinen PK:lle. Vuonna 2009 kisan voitti PK:n kvartetti Kuutamollat. Vuonna 2010 kisan voitti Iloinen keittiö ja Gangsta’s Paradise oli toisella sijalla.

    PK onnittelee gängstoja!