PK hallitsee nykysäveltäjien haasteet

Samuli Tiikkaja, Helsingin Sanomat, 10.7.2013

KUOROMUSIIKKI Polyteknikkojen Kuoro:

Kuunteletko Sinä. Joht. Juha Kuivanen.

Polyteknikkojen Kuoro, 2013. 21 e.


Po­ly­tek­nik­ko­jen Kuo­ron en­ti­nen joh­ta­ja Tapani Länsiö ki­teyt­tää le­vyn ole­muk­sen esit­te­ly­teks­tis­sään: täs­sä on muis­tiin­mer­kin­tä 2000-lu­vun alun Suo­mes­ta. Kuo­ro on ni­mit­täin le­vyt­tä­nyt ny­ky­sä­vel­tä­jien mu­siik­kia ny­ky­ru­noi­li­joi­den teks­tei­hin.


Sa­mal­la ta­voin­han mies­kuo­ro­kir­jal­li­suu­den sa­dan vuo­den ta­kai­ses­sa pe­rus­oh­jel­mis­tos­sa kan­sal­lis­ro­mant­ti­set sä­vel­tä­jät ja ru­noi­li­jat te­ki­vät yh­teis­työ­tä. Nyt haas­teet ovat toi­set kuin tuol­loin, sil­lä täy­te­läi­sen sat­sin ja kor­kei­den me­lo­dia­lin­jo­jen si­jaan kuo­ron täy­tyy hal­li­ta glis­san­do­ja ja pu­heen­omais­ta ryt­min­kä­sit­te­lyä.

Po­ly­tek­nik­ko­jen Kuo­roa joh­taa le­vyl­lä Juha Kuivanen. Kuo­ron tul­kin­nat ovat var­mo­ja, ja eri sä­vel­tä­jät tuo­vat ko­ko­nai­suu­teen vaih­te­lua. Maija Hynnisen Mie­len ta­sa­pai­no­la­jit tul­kit­see kek­se­liääs­ti Janne Nummelan ru­no­ja, kun taas Markku Klamin night sig­nal ei tar­vit­se teks­tiä lain­kaan liu’utel­les­saan vo­kaa­lien tuot­ta­mia ylä­sä­vel­sar­jo­ja.


Kuunteletko Sinä PK:n verkkokaupassa

Polyteknikkojen Kuoro, johtaa Juha Kuivanen: Kuunteletko sinä

Jussi Mattila, Keskisuomalainen, 27.6.2013

Polyteknikkojen kuoron uutuuslevy Kuunteletko sinä tarjoaa uutta musiikkia suomalaisilta säveltäjiltä. Kyseessä on monella tapaa mielenkiintoinen paketti – äänitys on ensimmäisiä Helsingin uudessa Musiikkitalossa tehtyjä ja myös kuoronjohtaja Juha Kuivasen johtajakauden viimeiseksi jäänyt levytys.

Kuivasen lähes 10 vuotta kestäneen kauden aikana PK on noussut yhä merkittävämmäksi tekijäksi Suomen mieskuoroelämässä. Kuoroa ei tälläkään levyllä ole vaikea arvioida lähes ammattimaisten normien mukaan: jälki on laadukasta ja vain ajoittain, suurissa crescendoissa ja fortepaikoissa, soinnikkuuden läpi nousee pientä äänenkäytön raakuutta Helsingin Musiikkitalon Sonore-salin paljastavassa akustiikassa.

Nykymusiikkiin tarkka, erittelevä sali ja äänitys kyllä istuu, mutta lopputuloksen kannalta hivenen kaikuisampi äänityspaikka olisi kuitenkin voinut olla kiitollisempi.

Jännittäviä teoksia ovat Riikka Talvitien Kyklooppi, joka luo jatkumoa Erik Bergmanin mieskuorotuotantoon, Tiina Myllärisen elävänä sykkivä Kaikki kuuluu värinä ja värikkäästi tyylejä sekoittava Mikko Sidoroffin Talvi tule vasta.

Hienoa tekstin ja musiikin liittoa luovat teoksiinsa monet levyn säveltäjät, mutta Olli Kortekankaan sarja Anna niskasi niellä kynteni jälki nousee levyn helmeksi. Michael Baran on tekstiä tehdessään tiennyt, minkälaisten miesten laulettavaksi se päätyy – Kortekangas on säveltänyt vahvassa yhteydessä tekstin kanssa olevan teoksen. Kuoron ilmaisu on vakuuttavaa, sisäistynyttä ja ehyttä. Teoksen miehinen näkökulma, miehenä oleminen ja mieheksi kasvaminen, rakentuu upeasti.

Arvio Keskisuomalaisen sivuilla


Kuunteletko Sinä PK:n verkkokaupassa

Rachmaninov’s Vigil worth staying up for

Michael Dervan, The Irish Times, 28.5.2013
CONCERTS BY RESURGAM AND THE RTÉ NSO AND WHAT OPERAS PRODUCERS WANT TO PUT ON

(…)


Lintu’s farewell

The week’s other major concert offered an even greater rarity. In his final appearance as principal guest conductor of the RTÉ National Symphony Orchestra, Hannu Lintu coupled early and late works by Sibelius. The large-scale Kullervo – setting part of the epic Kalevala for soloists, chorus and orchestra – was first heard in 1892, but withdrawn the following year and not heard again complete until after the composer’s death. The stark tone poem Tapiola was written in 1926 and nothing of note would follow it, although Sibelius lived until 1957.


Lintu was on top form, securing playing of a blazing intensity from the NSO. The harsher elements of Tapiola were delivered with unstinting power, and the rough edges of Kullervo were advantageously treated as if they were envisioning a future that was never quite to be. In Lintu’s hands the music was raw, powerful, unfettered in a way that Sibelius would abandon for the more structured world of the symphony proper.


All the singerswere Finnish, with the soprano and baritone soloists Johanna Rusanen-Kartano and Ville Rusanen as well as the male voices of the Polytech Choir of Finland making their strongly projected contributions from memory. The audience brought conductor and soloists back again and again at the end, as if reluctant to break the spell by ending their applause.

SIBELIUS THE NATIONAL CONCERT HALL

, Irish Independent, 27.5.2013

CLASSICAL

27 MAY 2013

SIBELIUS

THE NATIONAL CONCERT HALL

This is a period of farewell to a number of personnel involved with the RTÉ NSO. Two weeks ago, pianist Finghin Collins ended his rewarding term as the orchestra’s associate artist.

Later this week, Alan Smale, the NSO’s consummate concertmaster for many years, retires from his leader’s desk while the weekend concluded Hannu Lintu’s dynamic tenure as principal guest conductor.

Lintu is an artist I have admired over the past three years and his valedictory concert, devoted to the music of his compatriot Jean Sibelius, confirms my respect has not been misplaced.

The Finnish maestro’s chosen programme brings music from either end of Sibelius’s compositional career. The tone poem Tapiola dates from 1925; while Kullervo, a symphony in all but name, had its first performance in 1892. This substantial five-movement piece is based on an extract from Finland’s Kalevala mythology.

Despite enjoying popularity in the immediate aftermath of its première, the composer withdrew it. His intention was major revision, but Kullervo languished in limbo until after Sibelius’s death in 1957.

Its revival at the National Concert Hall is most welcome, especially under Hannu Lintu’s inspirational direction to which the RTÉ NSO reacts with resolute intensity.

Not surprisingly, the music prefigures many of the specific hallmarks that identify the individualistic Sibelius in his later symphonies and tone poems. But relating to an extended Kalevala episode, where the anti-hero Kullervo unknowingly ravishes his sister, the score is highly dramatic, particularly in its choral third and fifth movements.

At times here – and indeed at points elsewhere – these reach a kind of incandescent concentration from the brilliance of the sharply defined attack of the visiting male voice Polytech Choir of Finland, singing from memory, and the equally incisive response of the orchestra. The sweep and surge of its playing takes on an extra dimension under Lintu’s charismatic baton.

The involvement of soloists – baritone Ville Rusanen and soprano Johanna Rusanen-Kartano as Kullervo and his sister – is initially detached before both artists engage histrionic passion as their unsavoury situation evolves.

Be it through searing strings, smoothly integrated woodwind, with the cor anglais sympathetically plaintive in lamentation, or resonant brass, combined with tremendous body in the choir’s delivery, this Sibelius tribute is an unqualified triumph.

Irish Independent

Saara Aittakumpu Polyteknikkojen Kuoron taiteelliseksi johtajaksi

Polyteknikkojen Kuoro on valinnut kuoronjohtaja Saara Aittakummun taiteelliseksi johtajakseen. Aittakumpu aloittaa kautensa elokuussa 2013 toimittuaan kevään kuoron virkaatekevänä taiteellisena johtajana.

Saara Aittakumpu on koulutukseltaan musiikin maisteri pääaineenaan kuoronjohto. Hän toimii PK:n ohella Lahden Bach-kuoron sekä perustamansa Kaari-ensemblen taiteellisena johtajana ja on aikaisemmin johtanut muun muassa Savolaisen osakunnan laulajia. Aittakumpu on myös opettanut kuoronjohtoa Metropoliassa, Tampereen ammattikorkeakoulussa sekä Helsingin konservatoriossa.

”Mainiosti sujunut ensimmäinen yhteinen konserttimme Musiikkitalossa antoi välähdyksen siitä mihin PK pystyy Saaran johdolla. Odotamme jo innolla tulevia yhteisiä vuosia”, sanoo PK:n puheenjohtaja Antti Ilmavirta. Saara Aittakumpu itse kertoo olevansa valinnasta todella iloinen ja odottavansa innolla pitkäjänteisempää työskentelyä PK:n kanssa.

Tänä keväänä Polyteknikkojen Kuoro on esiintynyt Aittakummun johdolla Suomen rakkain mieskuorolaulu -konsertissa Musiikkitalossa. Aittakumpu johtaa kuoroa seuraavan kerran konserteissa 16.5. Espoon Sellosalissa ja 24.5. Irlannissa Dublinin National Concert Hallissa. Samana iltana PK ja RTÉ National Symphony Orchestra esittävät myös Jean Sibeliuksen Kullervo-sinfonian Hannu Linnun johdolla.

Lisätietoja:

Taiteellinen johtaja Saara Aittakumpu, p. 044 5521578

Puheenjohtaja Antti Ilmavirta, p. 050 3291165


Saara Aittakumpu johtaa Polyteknikkojen Kuoroa Musiikkitalossa 6.4.2013. Kuva: Markku Pihlaja, Suomen Mieskuoroliiton Talvipäivät 2013



Saara Aittakumpu vapputunnelmissa PK:n teltalla Ullanlinnanmäellä 1.5.2013. Kuvat: Heikki Laurila

Saara Aittakumpu Polyteknikkojen Kuoron virkaa tekeväksi taiteelliseksi johtajaksi

Polyteknikkojen Kuoro on valinnut kuoronjohtaja Saara Aittakummun virkaa tekeväksi taiteelliseksi johtajakseen. Koulutukseltaan Aittakumpu on musiikin maisteri, pääaineenaan kuoronjohto. PK:n lisäksi hän johtaa tällä hetkellä Kaari-ensemblea sekä Lahden Bach-kuoroa ja on aikaisemmin johtanut mm. Savolaisen osakunnan laulajia. Aittakumpu on myös opettanut kuoronjohtoa usean vuoden ajan mm. Metropoliassa, Tampereen AMK:ssa sekä Helsingin konservatoriossa.

Keväällä 2013 Aittakumpu johtaa Polyteknikkojen Kuoroa seuraavissa konserteissa: 6.4. Musiikkitalossa Rakkain mieskuorolaulu -konsertissa, 16.5. PK:n ja Dominanten yhteisessä kevätkonsertissa Sellosalissa sekä Dublinissa Irlannissa 24.5.

Juha Kuivanen lopettaa Polyteknikkojen Kuoron taiteellisena johtajana

Polyteknikkojen Kuoron taiteellinen johtaja Juha Kuivanen lopettaa kuoron taiteellisena johtajana.

Polyteknikkojen Kuoro kiittää Juhaa hänen merkittävästä ja pitkäaikaisesta panoksestaan kuoron taiteellisena johtajana vuosina 2004-2013. Kuivasen kaudella PK muun muassa saavutti toisen sijan kansainvälisessä Madetoja-mieskuorokilpailussa Lahdessa keväällä 2005, kantaesitti uutta suomalaista musiikkia ja julkaisi neljä uutta levyä, joista joululevy ”Joulu on meillä” on kaikkien aikojen myydyin suomalainen mieskuorolevy sekä kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin suomalainen joululevy. Kuivasen valmentamana PK on jatkanut vahvaa yhteistyötä useiden huippuorkestereiden, kuten Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Avanti!-orkesterin ja Sinfonia Lahden kanssa. Orkestereiden lisäksi kuoro on laulanut yhdessä merkittävien solistien kuten Plácido Domingon ja Matti Salmisen kanssa. Ansioistaan muun muassa PK:n johtajana Kuivanen valittiin vuoden 2012 kuoronjohtajaksi.

Kuoro käynnistää uuden taiteellisen johtajan haun. Tästä kerrotaan tarkemmin erillisessä tiedotteessa.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Antti Ilmavirta, p. 050 329 1165

Varalaulunjohtaja Yki Kortesniemi, p. 045 203 1255

Juha Kuivasesta vuoden 2012 kuoronjohtaja

Suomen kuoronjohtajayhdistys on valinnut Vuoden 2012 kuoronjohtajaksi Juha Kuivasen

Sibelius-Akatemiasta valmistunut Kuivanen on työskennellyt monipuolisesti suomalaisen kuoroelämän eteen. Hänen toimintansa niin ammattilaisten kuin harrastajienkin kanssa Suomessa sekä ulkomailla on ollut merkillepantavaa. Kuivasen määrätietoinen, rakentava ja ammattitaitoinen kädenjälki on näkynyt ja kuulunut työskentelyssä mm. Polyteknikkojen Kuoron, Tapiolan Kamarikuoron sekä Chorus Cathedralis Aboensis-kuoron kanssa. Näiden lisäksi hän on johtanut mm. Radion kamarikuoroa sekä toiminut Suomen kansallisoopperan kuoromestarina. Juha Kuivanen toimii myös kuoropedagogina ja kouluttajana Sibelius-Akatemiassa.


Suomen Kuoronjohtajayhdistys on noin 160 suomalaisen kuoronjohtajan yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan nostamaan kuoronjohdon ja kuorolaulun tasoa Suomessa sekä parantamaan kuoronjohtajien näkyvyyttä ja asemaa. Vuoden kuoronjohtaja -palkinto jaettiin nyt 18. kerran. Palkinto luovutettiin Kuivaselle Polyteknikkojen Kuoron joulukonsertissa torstaina 20.12.2012.

Valiokuoron harvinainen vierailu

Hannele Dolk, Kymen Sanomat, 24.10.2012

Polyteknikkojen kuoro Kotkan konserttitalossa 20.10.
Johtaja Juha Kuivanen.
Piano Jari Kanninen.

Polyteknikkojen kuoro on vakiinnuttanut asemansa maamme eturivin kuorona, joka on edustanut Suomea niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Yli satavuotias historia takaa jatkuvuuden, taiteellisesti kunnianhimoisessa joukossa laulaa etupäässä nuoria miehiä.

Juha Kuivasen johtama akateeminen mieskuoro soi yhtenäisenä ja muhkeana. Yli viidenkymmenen laulajan kuoro on soinniltaan erittäin ilmaisuvoimainen ja itsevarma. Nuoret tenorit keventävät soinnin kauniin heleäksi.

Konsertin aloitti kolme Einojuhani Rautavaaran kuoroteosta, joiden soinnillinen lujuus oli vaikuttavaa. Varsinkin Legendassa säveltäjälle ominainen lämpö säteili tulkinnassa erittäin puhuttelevana. Samoin P. J. Hannikaisen Metsähartaus ja Leevi Madetojan Soita somer, helkä hiekka, jossa hallitut diminuendot saivat kuulijan pidättelemään hengitystään.

Konsertissa kuoron eteen nousi kvartetti, joka esitti kaksi modernia teosta. Erik Bergmanin tarkkuutta vaativa Aikainen aamu ja heleän hellä Francis Poulencin Fransiskus Assisilaisen tekstiin perustuva Tout Puissant Dieu saivat nekin kauniin, hallitun esityksen. Kuoron riveissä laulaa taitavia miehiä, jotka kykenevät itsenäisiin soolotehtäviin.

Konsertin alkupuolen viimeisinä kuultiin vielä Franz Bieblin tasapainoisena soiva Ave Maria ja Eric Whitacren Lux Aurumque, jossa salin sivuille levittäytynyt kuoro tarjosi yleisölle suloisen sointikylvyn. Tämän puhdistavan musiikin päällä soi vaikuttavana tenorien urkupiste.

Väliajan jälkeen siirryttiin veijarimaiseen teekkariosastoon. Iiro Rantalan Neljä vuodenaikaa oli riehakasta kuorosatsia, ja siinä pianisti Jari Kanninen esittäytyi kauniilla, irtonaisella pianismillaan. Sukkalaulu puolestaan oli tekstiltään kuin stylistin käsikirjasta M. A. Nummisen hengessä. Kvartetin esittämä Otaniemeen oli hulvattoman teekkarielämän rento ylistys.

Tämän irrottelun lomassa kuultiin traditionaalinen Kristallen den fina. Siinä sielu aivan suli nuoria hurmureita kuunnellessa.

Juha Kuivanen on hionut nuorekkaan kuoronsa valtavan ilmaisuvoimaiseksi ja tarkaksi, aivan lavaesiintymistä myöten.



Kymen Sanomat 24.10.2012: Valiokuoron harvinainen vierailu

Loistelias Tristan Musiikkitalossa

Matti Lehtonen, Satakunnan Kansa, 20.8.2012

Musiikin johto Esa-Pekka Salonen, ohjaus Peter Sellars, visualisointi Bill Viola. Rooleissa mm. Violeta Uramana, Ben Heppner, Michelle DeYoung, Jukka Rasilainen ja Matti Salminen. Radion sinfoniaorkesteri, Polyteknikkojen kuoro, valm. Juha Kuivanen.

Kun oopperaa esitetään puhtaana konserttiversiona lopputulos on aina jonkinlainen torso vedos oikeasta näyttämöesityksestä – säveltäjä on nimittäin tarkoittanut teoksen teatterin lavalle.

Mutta näin yksioikoinen tilanne ei kuitenkaan ole nykypäivänä, ja jos konsertanttiin esitykseen päädytään, Helsingin Musiikkitalossa nähty versio oli aivan esimerkillinen – taustalla nähty videoesitys oli nimittäin kerrassaan upea, teoksen hengen mukainen ja sellaisena kokonaisuutta tukeva.

Bill Violan suunnittelema videoesitys kertoo hienovaraisin, symbolisin keinoin omalla tavallaan Tristanin ja Isolden tarinan sortumatta alleviivauksiin ja sormella osoittelemiseen. Sitä kuvaavat lähinnä adjektiivit kaunis, moniselitteinen ja vähäeleinen. Violalla on ilmiselvästi korvaa musiikille, joka kuitenkin on esityksen pääasia.

Esityksen suurin vahvuus oli silti musiikillisessa osaamisessa, sen teknisessä taituruudessa ja emotionaalisessa täyteläisyydessä.

Esa-Pekka Salonen toimi kokonaisuuden musiikillisena johtajana parhaaseen mahdolliseen paraatityylin. En muista koskaan kuulleeni esimerkiksi Tristanin alkusoittoa soitetun yhtä äärimmäisin dynamiikan ja agogiikan ratkaisuin mutta silti täydellisen luontevasti, loogisesti ja musikaalisesti.

Radion sinfoniaorkesteri oli kuin kala vedessä vaativan saksalaisen oopperamusiikin parissa.

Salosen yhteispeli laulajien kanssa sujui myös upeasti. Hän antoi solisteille juuri sopivasti tilaa hengittää rauhallisesti ja rentouttaa kurkkunsa.

Solisteista selvästi etevin oli Isolden roolin tehnyt Violeta Urmana. Hänen säihkyvä, suurivolyyminen, väsymätön sopraanonsa valeli valtavan roolin jokaisen tuokion kullalla. Michelle DeYoung Brangänena ei juuri jäänyt jälkeen edellisestä, vaikkei rooli tarjoakaan aivan yhtä paljon haasteita.

Miehistä miellyin eniten Jukka Rasilaisen jalosti mutta särmikkäästi soivaan, raskaaseen baritoniin Kurwenalin osassa. Myös Matti Salminen oli kotonaan kuningas Marken roolissa. Illan Tristan, Ben Heppner suoriutui suoriutua valtavasta tehtävästä kiitettävästi mutta ilman kollegojensa loistokkuutta.

Pienemmissä osissa Tuomas Katajala, Waltteri Torikka ja Arttu Kataja lauloivat kaikki erittäin kauniisti ja tyylikkäästi. Juha Kuivasen valmentama Polyteknikkojen kuoro ylsi oikein muhevaan sointiin ja dramaattiseen fraseeraukseen.