Avoimet harjoitukset ke 15.10.2008

/in

”Breathtakingly

Tule seuraamaan PK:n avoimia harjoituksia, jotka pidetään ke 15.10.2008 klo 18.00-19.30 TUAS-talon salissa AS2 osoitteessa Otaniementie 17, Espoo. Pääset katsomaan ja kuuntelemaan, kuinka huipputason mieskuoro harjoittelee! Jos olet mies, sinulla on mahdollisuus osallistua harjoituksiin kuoron rivissä.

Heti avointen harjoitusten jälkeen n. klo 19.30 järjestetään koelaulu kaikille halukkaille.

Loistelias Strauss-harvinaisuus

/in

Jan Mikael Vainio, Hufvudstadsbladet, 20.9.2008


Luontoa kuvaavat orkesteriklassikot olivat HKO:n torstaikonsertin teemana. Yhtenäistä Hugo Alfvénin, Richard Straussin ja Claude Debussyn teoksille on myös se, että ne on sävelletty viime vuosisadan alkupuolella. Konsertti antoi yleisölle näkymän sen ajan musiikillisiin jälkiin.


Aloituksena kuultiin ”Ruotsin Sibeliuksen” Hugo Alfvénin tunnelmallinen sävelruno En skärgårdssägen. Alfvén osasi orkestrointikäsikirjansa, mutta tämä itsessään mukavan sisäsiisti teos, jossa kuutamoromantiikka sekoittuu syksyisen pimeisiin piirteisiin, kalpeni sen edessä, mitä oli tulossa.


Richard Strauss, mies joka on kirjoittanut orkestrointikäsikirjan, tarjosi illan kohokohdan teoksellaan Die Tageszeiten mieskuorolle ja orkesterille. Neliosainen teos uhkui täyteläistä orkesterisointia, joka sisälsi lukuisia hienouksia puhaltajille ja jousisoittajille. Myös kuoro-osuus tarjosi hyvin työstettyä ja yksityiskohtaista loistoa. Harvoin esitetyssä kappaleessa Strauss lypsi Polyteknikkojen tenoreilta korkeita säveliä ja myös loput Juha Kuivasen joukoista saivat antaa kaikkensa kokonaisuuden hyväksi. Mutta sekä kaupunginorkesteri että Polyteknikkojen kuoro suoriutuivat korkeatasoisesti, ja karismaattinen Leif Segerstam huolehti siitä, että äänen tasapaino istui niin kuin pitikin.


Ilta lopetettiin palalla impressionististä orkesteriväritystä. Claude Debussyn monivivahteinen La mer tuntuu olevan yhä raikas sävelkielessään ja instrumentaalisessa oveluudessaan. Ei ihme että La merin partituuri löytyy kaikilta arvostetuilta säveltäjiltä heti Stravinskyn Kevätuhrin ja Gustav Holstsin Planeetat-partituurien vierestä. Silloin tällöin esitys onnistuu hävittämään kuuntelijakokemuksen. Ei tällä kertaa.


Käännös: Christian Elg

Alkuperäinen artikkeli

PRAKTFULL STRAUSSRARITET (HBL, 20.9.2008)


Naturskildrande orkesterklassiker var temat på Helsingfors stadsorkesters torsdagskonsert. Gemensamt för Hugo Alfvéns, Richard Strauss och Claude Debussys verk är också att de är tonsatta i avstampen av förra århundradet. Konserten gav publiken en inblick i den tidens musikaliska spårningar.


Inledninvsvis hörde vi ”Sveriges Sibelius” Hugo Alfvéns stämningsfulla tondikt En skärgårdssägen. Alfvén kunde sin orkstreringsmanual, men det i och för sig angenämt rumsrena verket, där månskensromantik blandades med höstligt mörka drag, bleknade inför vad som komma skulle.


Richard Strauss, mannen som skrivit orkestreringshandboken, stod för kvällens clou med Die Tageszeiten för manskör och orkester. Det fyrsatsiga verket pöste fyllig orkesterklang med en mångfald finesser för både blåsare och stråkar. Även körsatsen bjöd på genomarbetad och detaljerad glans. I det sällan framförda verket mjölkade Strauss Polyteknikernas tenorer på höga toner och även återstoden av Juha Kuivanens trupp fick ge järnet för helheten. Men både stadsorkestern samt Polyteknikernas kör presterade på hög nivå och karismatiska Leif Segerstam såg till att ljudbalansen satt som den skulle.


Kvällen avslutades med lite empressionistisk orkesterkolorit. Claude Debussys mångskiftande La mer känss alltkämt fräscht i sitt tonspråk och i sina instrumentaltekniska finurligheter. Inte undra på att partituret av La mer går att finna hos varje aktningsvärd tonsättare intill partituren av Stravinskys Våroffer samt Gustav Holsts Planeterna. Då och då lyckas ändå utförandet omintetgöra lyssnarupplevelsen. Inte denna gång.


JAN MIKAEL VAINIO

Polyteknikkojen Kuoro avasi keräyskampanjan Musiikkitalon hyväksi

/in


Lehdistötiedote

Julkaisuvapaa la 13.9.2008 klo 16.00


Polyteknikkojen Kuoro (PK) lahjoitti Musiikkitalon hyväksi 5000

euroa lauantaina järjestetyissä

Monttubileissä. Samalla kuoro avasi keräyskampanjan, jonka tarkoituksena on kerätä varoja talon varustamiseen

ja musiikkitoimintaan. Mukaan keräykseen PK haastoi kaikki musiikin ystävät, mutta erityisesti

kotikaupunkinsa Espoon, veljeskuoronsa Ylioppilaskunnan Laulajat sekä suomalaisen insinöörityön edelläkävijän

Metso Oyj:n.

Finlandiapuistossa pidetyissä Monttubileissä rakennuttajat ja Musiikkitalon tulevat käyttäjät esittelivät

sen rakentamista ja tulevaa toimintaa. PK esitti Sibeliuksen Finlandian yhdessä Radion

sinfoniorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa, sekä kajautti kuuluville kampanjalaulun Teemme

talon musiikille. ”Enää ei tipu seinälaatat, saliin sammu sointimme”, luikauttivat tupsulakkiset

kuorolaiset.

”Idea lahjoituksesta ja kansalaiskeräyksestä heräsi, kun seurasimme huolestuneina Musiikkitalon

rahoituksesta käytyä vääntöä. Pelkäsimme, että hanke jäisi torsoksi, eikä Helsinki saisi arvoistaan

konserttitaloa”, sanoo PK:n puheenjohtaja Jouko Prami.


”Olin ilahtunut, kun PK vuosi sitten lähestyi minua lahjoitus- ja keräyskampanjaideansa kanssa. Yhteisissä

tapaamisissamme syntyi myös ajatukseni Monttubileistä. Toivon, että PK:n hieno ele ja heidän esittämänsä

haaste inspiroi kaikki kulttuurin ystävät mukaan keräykseen”, toteaa

Musiikkitalon johtaja Helena

Hiilivirta.


Keräyskampanjaan

pääsee alkuvaiheessa osallistumaan Polyteknikkojen Kuoron kotisivuilla

osoitteessa

https://polyteknikkojenkuoro.fi.

Polyteknikkojen Kuoro on vuonna 1900 perustettu teekkareiden akateeminen mieskuoro, joka esittää

vokaalimusiikkia romantiikasta nykysäveltäjien teoksiin. PK esiintyy säännöllisesti sekä a cappella

että johtavien sinfoniaorkestereiden kanssa Suomessa ja ulkomailla. Kuoron taiteellisena johtajana toimii

Juha Kuivanen.


Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:


Puheenjohtaja Jouko Prami

puh. 050 354 2001

email jouko.prami@polyteknikkojenkuoro.fi

LIITTEET:


Lehdistötiedote sähköisessä muodossa:

https://polyteknikkojenkuoro.fi/musiikkitalo/tiedote


Keräyskampanjasivu:

https://polyteknikkojenkuoro.fi/musiikkitalo/


Teemme talon musiikille -kampanjalaulun sanat:

https://polyteknikkojenkuoro.fi/musiikkitalo/laulu


PK:n puheenjohtajan Jouko Pramin puhe Monttubileissä:

https://polyteknikkojenkuoro.fi/musiikkitalo/puhe


Monttubileet-tapahtuman web-sivu:

http://www.musiikkitalo.fi/osallistu


– – –


STT:n tiedote ja valokuvat keräyskampanjan avauksesta sekä Monttubileistä:

Kultakausi-levy lehdissä

/in

Kultakausi-levy

Lisätietoa levystä

ja sen sisällöstä

löytyy osoitteessa

kultakausi.fi

”… Tällaista levypakettia kelpaa silmäillä! Hienot kuvat, levollinen taitto,

miellyttävä paperi ja kunnon tekstit todistavat, että Finnish design yltää silloin

tällöin taide­­­musiikki­­levyihinkin.”
– ”…Juha Kuivanen saa Polyteknikkojen Kuoron

innostettua dynaamiseen, vaihtelevaan ilmaisuun”

Rondo 1.5.2008 (lue koko arvostelu)

– – –

”Esimerkkimaalauksin kuvitettu ja valaisevin tekstein varustettu kirjanen käy kauniista lahjasta.”

”… sointi on tasapainoinen, taipuisa, tarvittaessa jykeväkin.”

Helsingin Sanomat 7.9.2008 (lue koko arvostelu)

– – –

”Tekniikka ja taide kulkevat käsi kädessä hienosti soivalla levyllä. Vahva kuoroperinne ja uusi innovatiivinen ote kuuluvat Juha Kuivasen johtamassa vahvaotteisessa mieskuorossa.”

Keskisuomalainen 25.3.2008 (lue koko arvostelu)

– – –

”Sointi on selkeä, vahva ja puhdas.”

Karjalainen 28.3.2008 (lue koko arvostelu)

– – –

”… Paitsi komea ja tyylikäs ulkonäkö, leimaa PK:n uutta äänitettä korkea laatu ja

hieno ohjelmisto.”
”…Mahtava elämys on kuunnella levyä ja katsella samalla levykirjasen upeita maalauksia.

Loistava lahjaidea esimerkiksi kuoroihmiselle, jolla on jo lähes kaikkea.”

Sulasol-lehti (lue koko arvostelu)

– – –

”Tämän levyn soisi olevan jokaisen suomalaisesta taidehistoriasta ja mieskuorolaulusta kiinnostuneen levyhyllyssä … ”
et-lehti 8/2008 (lue koko arvostelu)

Kuvan ja musiikin kultakausi

/in

Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat, 7.9.2008


MIESKUORO. Suomen maalaustaiteen ja musiikin yhteistä, 1900-luvun alun kahta puolen sattunutta kultakautta hakee Polyteknikkojen kuoro Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin mieskuorolauluilla. Esimerkkimaalauksin kuvitettu ja valaisevin tekstein varustettu kirjanen käy kauniista lahjasta.


Musiikki on enimmäkseen suruisaa ja hämyisää, eikä onnea huudeta julki: Suomen kesä on kaunis – mutta lyhyt. Poikkeavinta on Madetojan Talvinen Tiber arkaisoivan avosointisine rinnakkaiskulkuineen. Sibeliuksen Terve kuu ja Humoreski edustavat levyn reipasta ja kujeilevaa antia. Juha Kuivasen tulkinnoista puuttuu mieskuoron raskas uho, kun sijalla on melko vivahteikas, lyyrisiin sävyihin taipuva äänenanto. Korkeissa forteäänissä PK:n tenorit ovat ahtaalla, mutta muuten sointi on tasapainoinen, taipuisa, tarvittaessa jykeväkin.


HS – Kulttuuri – 7.9.2008 – 1062 merkkiä – 1. painos


Kultakausi. Polyteknikkojen kuoro, joht. Juha Kuivanen. PKCD. 23,50 e.


Arvostelu HS:n Digilehdessä (vaatii käyttöoikeuden)

Helsingin Sanomat kirjoittaa Polyteknikkojen Kuoron kevään esiintymisistä

/in

”Juha Kuivasen johtamalla miesjoukolla on asenne kohdallaan: etunoja-asento ja hymy kertovat, että halu antaa parasta on suuri. Kuorolla on hieno, yhtenäisesti humiseva ääni.”

Helsingin Sanomat The King’s Singers -konsertista 1.6.2008

(lue koko arvostelu)

”Juha Kuivasen johtama Polyteknikkojen Kuoro on edelleen osaava ja moni-ilmeinen laulajisto, joka kantaesityksineen tietää roolinsa suomalaisen musiikin historiassa. … Kevätkonsertin ohjelmisto oli laadittu viisaan monipuolisesti.”

Helsingin Sanomat Polyteknikkojen Kuoron kevätkonsertista 15.5.2008 (lue koko arvostelu)

Kuninkaan laulajat kutovat lumoavan seitin

/in

Annmari Salmela, Helsingin Sanomat, 1.6.2008


The King’s Singers, Polyteknikkojen kuoro ja Rajaton Johanneksenkirkossa.


KONSERTTI. Tänä vuonna 40-vuotisjuhlaansa viettävän The King’s Singers -lauluyhtyeen hyväntuuliset herrasmiehet tähtäävät aina vähän yli parhaan. Kulloisenkin kuuden miehen muodostama yksi instrumentti täyttää tiukimmat laatusertifioinnin kriteerit mennen tullen.


The King’s Singers osaa viihdyttää. Siinä se on erityisen pätevä siksi, että kaikki tuotettu nousee vankoilta juurilta, esimerkiksi renessanssin vokaalipolyfoniasta.


Jokaisen huipputrimmissä olevan laulajan äänen sävyt ja painotukset on tarkoin valittu. Kuulija kiedotaan hitaasti hyväilevien, toisiinsa nivoutuvien linjojen seittiin.


Palestrinan, Tallisin, Lassuksen lomaan The King’s Singers ripotteli Francis Poulencin neljä lämmintä pientä laulua pyhälle Franciscus Assisilaiselle.Yhtye luottaa pianissimoihin. Renessanssimusiikin punoksessa jokainen muutos on äärimmäisen tehokas, olipa kyse vain pienestä volyymin lisäyksestä tai rytmisestä esiinnostosta.


Polyteknikkojen Kuoro teki vierailijana hyvän säväyksen. Juha Kuivasen johtamalla 50-päisellä miesjoukolla on asenne kohdallaan: etunoja-asento ja hymy kertovat, että halu antaa parasta on suuri. Kuorolla on hieno, yhtenäisesti humiseva ääni. Sibeliuksen Saarella palaa ja Sydämeni laulu paljastivat upeaa tunneilmaisua.


Pianissimotaitoja tarvittiin erityisesti The King’s Singersien kanssa esitetyssä Franz Bieblin Ave Mariassa. Myös Rajaton esiintyi yhteisteoksessa, John Davidin You are the New Day. Sitä ennen se oli räjäyttänyt pankin nykyisillä taidoillaan. Were yo there -spirituaali ja kansanlaulu Kaipaava esittelivät huipputasoon hioutuneen lauluyhtyeen. Minkälaisen 40-vuotisjuhlakonsertin se vielä antaakaan!


The King’s Singers viihdytti samoin hetkisen spirituaalein ja ”kansanlauluin”, (Beatlesin Blackbird), kiitti, kumarsi ja jätti jälkeensä verkkoonsa takertuneita onnellisia ihmisiä.


ANNMARI SALMELA

Polyteknikkojen Kuoro: Kultakausi

/in

H.O., ET-lehti 8/2008, 27.5.2008


Tämän levyn soisi olevan jokaisen suomalaisesta taidehistoriasta ja mieskuorolaulusta kiinnostuneen levyhyllyssä, niin hieno on levyn mukana tuleva taideopas. Juha Kuivanen luotsaa kuoroaan taidolla ja tiedolla. Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin tunnetuimmat mieskuoroteokset soivat upeasti.


Kenelle: Isänmaalliselle taiteiden harrastajalle.

Moni-ilmeinen Polyteknikkojen kuoro

/in

Lauri Otonkoski, Helsingin Sanomat, 15.5.2008
Polyteknikkojen kuoro Ritarihuoneella. Petrus Schroderus, tenori. Joht. Juha Kuivanen. Hannikainen, Merikanto, Palmgren, Fougstedt, Madetoja, Kuula, Sibelius, Talvitie, Poulenc, Saint-Saëns, Strauss.



konsertti. Kautta runouden historian on säkeen kertaus tai toisto ollut suosittu konsti luoda tukirakenteita ja lähestyä loitsun tunnelmaa. Mikko Rimminen onnistuu hienosti runossaan Kyklooppi näissä tavoitteissa varsin arkisen oloisella repriisillä: ”Tapan kärpäsiä”.



Tekstin myötä toistuvaa säettä kierrellään spiraalinomaisesti. Sävyt muuntuvat traagisempaan suuntaan, kunnes lopun eräällä tavalla nulikkamainen käänne palautuu huumorin puolelle.



Riikka Talvitien säveltämänä Rimmisen runo tuntuu alkupuolellaan saavan melko naturalistisen ja osoittelevan tulkinnan. Kuoro imitoi kärpästä: bzzz. Polyteknikkojen kuoro tuntuu toki hallitsevan rytmisesti iskevän puhekuoroilmaisun.



Mutta tarkalla tekstivaistollaan myös Talvitie rakentaa kontrastin. Säe ”Aurinko nousee” aloittaa tunnoiltaan ja rakenteiltaan polyfonisemman taitteen, jossa runon ristiriidat ja varjona kulkeva traagisuus saavat soivan asunsa.



Polyteknikkojen kuoron kevätkonsertin ohjelma oli laadittu viisaan monipuolisesti. Alun kansallista romantiikkaa hehkuttava valikoima sisälsi sellaisia ”pakollisia” hittejä kuten P. J. Hannikaisen Kevätsointuja, Aarre Merikannon Juhannus, Nils-Eric Fougstedtin Romanssi sekä Sibeliuksen Sydämeni laulu ja Rakastava, solistivieraanaan tenori Petrus Schroderus.



Riikka Talvitien kantaesityksen jälkeen siirryttiin Manner-Euroopan puolelle: Poulenc, Saint-Saëns, Richard Strauss. Juha Kuivasen johtamana Polyteknikkojen kuoro on edelleen osaava ja moni-ilmeinen laulajisto, joka kantaesityksineen tietää roolinsa suomalaisen musiikin historiassa. Tälle tasolle saavuttua ei pitäisi sietää edes konsertin loppupuolella hetkittäin ilmaantuneita sävelpuhtauden ongelmia.



Mutta kuten nuorisotutkija Tommi Hoikkala eräässä radiopaneelissa vastasi kysymykseen ”Mikä pelastaa maailman?”: kuorolaulu.


Kultaan valetut kuvat ja sävellykset

/in

Matti Lehtonen, Turun Sanomat, 11.5.2008
• Kultakausi. Polyteknikkojen kuoro, joht. Juha Kuivanen. PKCD 2008.


Synesteettiset ilmiöt ja pohdinnat ovat kiehtovia niin avantgardistisissa kuin perinteisissäkin yhteyksissä. Esimerkiksi 1800-1900-lukujen vaihteen sävel- ja kuvataiteen asettamista rinnakkain voi tuskin pitää minään yltiölennokkaana ideana, mutta tapaa jolla Polyteknikkojen kuoro (PK) tekee sen, on syytä kehua ehdottoman tyylikkääksi ja toimivaksi.


PK:n viimeisin levy Kultakausi pitää nimittäin sisällään tarkoin valikoidun katsauksen mainitun ajankohdan mieskuoromusiikkiin ja maalaustaiteeseen. Levyn kansien sisään on noukittu kahdeksan maalausta ns. kultakaudelta, muun muassa Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä, Halosta ja Järnefeltiä, sekä itse levylle Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin sävellyksiä.


Niin musiikki kuin maalauksetkin on varustettu kompakteilla mutta sopivan syvällisillä esittelyteksteillä.


Modernia ja paatoksetonta.


PK on laulanut vuodesta 2004 Juha Kuivasen johdolla. Tuona aikana uusi johtaja vaikuttaa tehneet määrätietoista työtä kuoron soinnin muokkaamisen saralla. En syytä PK:ta peesaamisesta, mutta päämääränä tuntuu olevan samanlainen homogeeninen ja keveä soundi kuin Ylioppilaskunnan Laulajilla.


Ja varsin huomattavia tuloksia Kuivanen onkin jo muutamassa vuodessa saavuttanut. Sointikuva ei falskaa minkään stemman osalta ja balanssikin on mallikelpoisessa jamassa. Ohenteella laulava ykköstenori yltää helposti korkeaan rekisteriin ja kellaribassot hoitelevat örinäosuuden tuhdisti esimerkiksi Sibeliuksen laulussa Terve kuu.


Kuivasen tulkinnallinen ote edustaa modernia, paatoksetonta linjaa, mikä nyt tietenkään ei ole erityisesti allekirjoittaneen mieleen. En missään nimessä kaipaa vuosikymmenten takaisia kauheita maneereita hirvittävine glissandoineen ja veteline tempoineen.


Sen sijaan pitäisin laveampia agogiikkaratkaisuja yhä arvossaan. Tosin esimerkiksi Kuulan Virta venhettä -laulussa PK maalaa eteemme musiikin ja tekstin mitä pateettisimmat tunnelmat ja syvämietteisimmät pohdinnat sangen kouraisevasti.


Mutta monessa muussa laulussa tempo on minun makuuni liian kerkeä. Puhumme nyt tietenkin pelkästään makuasioista.


PK:n suorituksille voi antaa avokätisesti tunnustusta rytmisestä tarkkuudesta ja sävelpuhtaudesta. Kuoro niinikään tavoittaa pääasiassa laulujen ominaistunnelman koskettavasti.


Petrus Schroderus laulaa komeasti Rakastavan tenorisoolon – viljellen tosin korkeissa sävelissä ehkä hiukan liikaa italialaismaneereja.



Linkki Turun Sanomien arvosteluun