Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 2.12.2002
Lawrence Foster oli loistava kapellimestari
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Finlandia-talossa, joht. Lawrence Foster; solisteina Rafal Kwiatkowski, sello, Esa Ruuttunen, baritoni, Laura Nykänen, mezzosopraano; lisäksi Philomela-naiskuoro ja Polyteknikkojen kuoro, valmennus Tapani Länsiö. – Dvorák, Enescu.
Helsingin kaupunginorkesterilla on taipumus purjehtia tutuissa filharmonisissa vesissä, mutta nyt oli vuorossa ilahduttava poikkeus, satsaus, joka kannatti. Finlandia-talokin oli liki täynnä. Vai saiko yleisön liikkeelle sellokilpailujen kakkonen Rafal Kwiatkowski?
Haluaisi uskoa, että vetonaulana oli George Enescun (1881-1955) suurenmoinen ooppera Oedipe (Oidipus, 1910-31). Siitä kuultiin Lawrence Fosterin laatima tunnin mittainen läpileikkaus, vajaa puolikas teoksen kokonaiskestosta.
Foster on levyttänytkin oopperan (EMI, 1990), joten hän oli paras mahdollinen teokseen tutustuttaja.
Enescu on niitä harvoja alkuperäisneroja, joilla on sitkeä oma identiteetti ja yksilöllinen sävelkieli. Hän eli 1900-luvun alussa keskellä Pariisin uuden musiikin Baabelia, mutta ohimenevistä Richard Strauss-, Debussy- ja Stravinsky-pilkahduksista huolimatta musiikille on sittenkin ominaista vahva originaalisuus.
Poissa on Romanialaisten rapsodioiden folkloristisuus. Sen sijaan Enescu ammentaa kansanomaisesta heterofoniasta ja kirjoittaa pitkää, poimuilevaa, vuoroin modaalista, vuoroin vapaatonaalista melodiaa, jota eri soitinryhmät kannattelevat tasapuolisesti, vaikkakin antiikkiin assosioituvat puhaltimet ja lyömäsoittimet ovat tuntuvasti esillä.
Musiikki on väreissään kirkasta ja sädehtivää, brutaalisuudessaankin kaunista ja kiehtovaa. Enesculla on rytmin lahja, eikä hän sorru standardimaiseen jankutukseen.
Kaupunginorkesteri soitti Fosterin johdolla komeasti ja sangen yksimielisesti Enescun partituurin. Alkusoitto ja tarjosivat tuhlailevaa ison orkesterin taidetta vailla stereotyyppistä pullistelua. Saatiin myös taidokkaita oboe-, huilu- ja kontrafagottisooloja.
Kahden kuoron ja orkesterin yhteisesiintymiset olivat toki juhlavia, mutta myös pienemmät kuoro-osuudet tehosivat lyyrisyydellään.
Esa Ruuttusella oli keskeinen rooli Oidipuksen mietiskelyjen, tappelusten ja synkkien ajatusten ilmaisijana. Ääni soi alussa hieman pakotettuna, mutta se aukeni uljaaseen loistoon. Ruuttunen teki riipaisevan vaikutuksen eläytyessään täydelleen Oidipuksen mustaan maailmaan.
Pahaksi onneksi Laura Nykäsen Sfinksi-osuus ei toiminut äänentoiston ansiosta. Hänen mezzosopraanonsa laadusta ei jäänyt epäilystä.
Lawrence Foster osoittautui loistavaksi kapellimestariksi myös Dvorákin sellokonsertossa. Hän sai kalutun konserton orkesteriosuuden elämään.
Rafal Kwiatkowski ei tehonnut turbosellismillä, vaan hän soitti soolo-osuuden hellän kauniisti. Intonaatio saattoi notkahdella ja sello jäädä kuulumattomiin, mutta viesti oli terveellinen: parasta soitossakin on, kun ääni saa irrota vapaasti, yrittämättä. On mieluisaa, että moinen esitysihanne tekee paluuta.
Jännitystä ja vaarallisia tilanteita
/in KonserttiarviotSamuli Tiikkaja, Helsingin Sanomat, 20.12.2003
Helsingin kaupunginorkesteri, Philomela-kuoro ja Polyteknikkojen kuoro Finlandia-talossa. Irma Gigolashvili, sopraano, Anna Kiknadze, mezzosopraano, Andrei Iljushnikov, tenori, ja Aleksei Tanovitski, basso. Kuorojen valmennus Tapani Länsiö. Okko Kamu, kapellimestari. – Beethoven.
Kuorot tekivät suurimman vaikutuksen Helsingin kaupunginorkesterin syyskauden päätteeksi esitetyssä Beethovenin yhdeksännessä sinfoniassa. Tapani Länsiön valmentamissa Polyteknikkojen kuorossa ja Philomela-kuorossa oli massaa ja selkeyttä, ja sinfonian finaali oli heidän ansiostaan riemukas.
Sen sijaan Mariinski-teatterista saapuneet solistit eivät juuri sykähdyttäneet. Paksun kuoro- ja orkesteritekstuurin läpäisemiseen tarvittavaa voimaa nelikon äänissä oli, mutta ei tarpeeksi kontrollia. Siksi heidän osuutensa muistutti jossakin määrin kesärenkailla liukastelua lumipyryssä.
Helsingin kaupunginorkesteri teki Okko Kamun johdolla pätevän perustulkinnan, vaikka myös orkesterissa yksilösuoritukset paikoin lipsuivat. Sinfonian toisen osan presto-taite meni jämäkän tulisesti tempomerkinnän mukaan – siinä kun usein kuulee hidasteltavan ja sievisteltävän liikaakin.
Hitaassa osassa nimittäin sievistelylle on aikaa. Jännitystä ja vaarallisia tilanteita osassa aiheutti klarinetin oikutteleva suukappale, mutta ammattimies hallitsi lopulta hienosti soittimensa ja hermonsa.
Iloitkaam’ siis! – Polyteknikkojen Kuoron joulukonsertit
/in UutisetIloitkaam’ siis!
Polyteknikkojen Kuoro iloitsee noin satavuotista taivaltaan perinteisten joulukonserttien merkeissä. Joulumieltä luodaan Tapani Länsiön johdolla Helsingissä ja Halikossa. Konserttien ohjelmisto sisältää jälleen kerran monenlaista joulunajan musiikkia meiltä ja muualta. Solistina kuullaan komeaäänistä Niklas Spångbergiä. Lisäväriä konsertin äänimaailmaan tuo Päivi Kärkäs englannintorvellaan.
Vuonna 2004 Polyteknikkojen Kuoro täyttää noin sata vuotta. Juhlavuoden kunniaksi PK esiintyy kolmessa konsertissa. Konserttisarjan avaa sitsilaulukonsertti 24.4.2004 Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa. 12.5.2004 PK esiintyy yhdessä Radion sinfoniaorkesterin kanssa Finlandia-talossa. Juhlakevät huipentuu 22.5.2004 kuoron omaan juhlakonserttiin Tapiola-salissa ja tätä seuraavaan juhlaillalliseen. Keväällä 2004 kuoro julkistaa myös satavuotista historiaansa esittelevän historiateoksen sekä kokoelmalevyn. Juhlavuoden päätukijat ovat ABB ja Wärtsilä.
Iloitkaam’ siis!
Polyteknikkojen Kuoron joulukonsertti, johtaa Tapani Länsiö.
Solisteina Niklas Spångberg ja Päivi Kärkäs.
la 20.12.2003 klo 18 Halikon kirkko
ma 22.12.2003 klo 20 Johanneksenkirkko, Helsinki
Liput 14/8 euroa Lippupisteestä (puh. 0600 900 900, 0,95 euroa/min + pvm.) sekä ovelta 45 min ennen konsertin alkamista.
Lisätietoja:
https://polyteknikkojenkuoro.fi/lehdisto/
Tiedotussihteeri Janne Toivola, 050-5700742, janne.toivola@iki.fi.
Polyteknikkojen Kuoron sitsilaulukilpailusta mukava saalis
/in UutisetPolyteknikkojen Kuoron satavuotisjuhlien kunniaksi järjestetty sitsilaulukilpailu herätti runsaasti kiinnostusta. Kilpailun tarkoituksena oli kannustaa säveltäjiä tekemään uusia sitsilauluja miesäänille. Kilpailuun osallistui 28 säveltäjää 58 teoksella. Kilpailun taso oli varsin hyvä.
Kilpailun voitti Asko Mänttärin ”Oodi oluelle”, joka palkittiin 700 eurolla. Toinen palkinto, 400 euroa jaettiin Ville Viitaniemen teokselle ”Kingstonin biitsi”. Tuomaristo jakoi kaksi kolmatta palkintoa, suuruudeltaan 200 euroa: Kari Alajuuman ”Saako täällä laulaa” ja Mikko Reinikaisen ”Pää pystyyn” teoksille. Lisäksi myönnettiin kaksi kunniamainintaa: Seppo Äijön ”Kippis” ja Niilo Huovisen ”Sulle laulun omistan” sävellyksille.
Tuomariston puheenjohtajana toimi tekniikan tohtori Kari Tähtinen ja jäseninä DI Teppo Nurminen ja PK:n varalaulunjohtaja tekn.yo. Marko Hiipakka. Kilpailun järjesti Polyteknikkojen Kuoro ja Polyteknikkojen Kuoron kannatusyhdistys ry.
”Säveltäjien aktiivinen osallistuminen kilpailuun ja sävellysten hyvä taso todistavat sitsikulttuurin ja mieskuorojen kevyemmän musiikin perinteen elävän varsin vahvana”, luonnehti kilpailua tuomariston puheenjohtaja Kari Tähtinen.
”Olemme oikein tyytyväisiä kilpailun kautta saatuihin sävellyksiin, joukossa on hyvinkin käyttökelpoista materiaalia tulevaan juhlavuoden sitsilaulukonserttiin”, kommentoi Polyteknikkojen Kuoron varalaulunjohtaja Marko Hiipakka.
Voittajakappaleita tuomaristo luonnehti seuraavasti:
”Oodi Oluelle” on erilaisia elementtejä yhdistelevä, vaihteleva ja persoonallinen teos, jossa on kilpailun paras melodia.
”Kingstonin biitsi” on mukaansatempaava kevyempi teos, jossa on muihin kilpailuteoksiin verrattuna mukavan erilainen eksoottinen teema
”Saako täällä laulaa” on reipas fanfaarimainen teos, joka toimii sitsin alussa tunnelman virittäjänä.
”Pää pystyyn” on vilpittömän mahtipontinen teos, joka sopii kannustavaksi serenadiksi sitsin loppupuolella väsähtäneelle miehelle.
Polyteknikkojen Kuoro on tullut tunnetuksi uuden mieskuoromusiikin tilaajana, esittäjänä ja tallentajana. Polyteknikkojen Kuoro ylläpitää Otaniemessä teekkareiden yksi- ja moniäänistä sitsilauluperinnettä.
Polyteknikkojen Kuoron kannatusyhdistys toimii PK:n tukena ja on viime vuosina kustantanut useiden PK:n esittämien nykymusiikki- ja sitsilauluteosten nuottijulkaisut ja kuoron levytykset.
Lisätietoja:
Kilpailusihteeri Mikko Kontiainen
p. 040 55 11 001
email mikko.kontiainen@iki.fi.
Tämä tiedote eri muodoissa:
[pdf]
[doc].
Uudet WWW-sivut
/in UutisetPolyteknikkojen Kuoro on uudistanut WWW-sivustonsa. Toivomme että sivut palvelevat nyt teitä entistä paremmin!
Juha Kuivanen Polyteknikkojen Kuoron johtoon 2004
/in UutisetKuoronjohtaja Juha Kuivanen on nimitetty Polyteknikkojen Kuoron tulevaksi taiteelliseksi johtajaksi. Hän aloittaa kautensa kuoron satavuotisjuhlien jälkeen toukokuussa 2004, kun kuoron nykyinen taiteellinen johtaja säveltäjä Tapani Länsiö päättää 20 vuotta kestäneen menestyksekkään johtajakautensa.
Juha Kuivanen on espoolainen kuoronjohtaja. Hän toimii Suomen filharmonisen kuoron ja turkulaisen CCA-sinfoniakuoron taiteellisena johtajana. Lisäksi Kuivanen on johtanut ja valmentanut mm. Tapiolan Kamarikuoroa ja Peter Schreier -kuoroa. Juha Kuivanen opettaa kuoronjohtoa Sibelius-Akatemiassa ja Turun konservatoriossa.
Polyteknikkojen Kuoron satavuotisjuhlaa vietetään keväällä 2004 musiikin merkeissä. Kolmessa konsertissa esitetään muun muassa tilausteoksia ja juhlavuoden kunniaksi järjestetyn sävellyskilpailun satoa. Lisäksi kuoro julkaisee historiateoksen ja kokoelma-CD:n. Polyteknikkojen Kuoron satavuotisjuhlavuoden päätukijat ovat ABB ja Wärtsilä.
Lisätietoja antaa:
Antti Latva-Koivisto
Puheenjohtaja
Polyteknikkojen Kuoro
puh. 040 578 2747
email antti.latva-koivisto@hut.fi
Kolmen säveltäjän teokset palkittiin Polyteknikkojen Kuoron sävellyskilpailussa
/in UutisetPolyteknikkojen Kuoron satavuotisjuhlien kunniaksi järjestetty sävellyskilpailu herätti runsaasti kansainvälistä kiinnostusta. Kilpailun tarkoituksena oli kannustaa nuoria säveltäjiä tekemään uutta musiikkia mieskuorolle. Siihen osallistui yli 40 säveltäjää 19 eri maasta. Kilpailussa palkittiin kanadalaisen Heather Schmidtin (s. 1974) teos Man, Homme, Mensch sekä suomalaisten säveltäjien Sebastian Fagerlundin (s. 1972) teos Sinnlighetens fest ja Sami Klemolan (s. 1973) teos Kalju Mies. Kukin säveltäjä sai palkinnoksi 2000 euroa. Palkitut teokset kantaesitetään Polyteknikkojen Kuoron satavuotisjuhlakonsertissa 22.5.2004. Lisäksi Uljas Pulkkisin (s. 1975) teos Three Women for Male Choir (and three players) lunastettiin myöhemmin esitettäväksi.
Tuomariston puheenjohtajana toimi säveltäjä Tapani Länsiö ja tuomariston jäseninä kuoronjohtaja Matti Hyökki, oopperanjohtaja Erkki Korhonen sekä musiikkitoimittaja Minna Lindgren. Kilpailun päätukija oli Wärtsilä ja sen järjesti Polyteknikkojen Kuoron kannatusyhdistys.
Tuomariston luonnehdinnan mukaan Schmidtin Man, Homme, Mensch on reipas, rytmikäs, instrumentaalisen ytimekkääseen tekstiin tarkoituksenmukaisen haastavasti juuri mieskuorolle kirjoitettu teos, joka leikittelee miehellä. Fagerlundin Sinnlighetens fest on Claes Anderssonin mainioon tekstiin värikkäästi sävelletty teos, joka koettelee hyvin mieskuoron rajoja, mutta ei mene niistä yli. Klemolan Kalju Mies on väkevä, vahva, hauska ja raikas teos, jossa sykettä ja väriä luo myös rumpusetti. Teos on poikkeuksellisen haastava ja siksi kiehtova. Se pohjautuu Tomi Kontion moniulotteiseen runoon.
Polyteknikkojen Kuoro ja Tapani Länsiö ovat viime vuosien aikana kantaesittäneet yli 30 nykymusiikkiteosta, joista suurin osa on myös levytetty. Levytysten ja nuottijulkaisujen kustantamisesta on vastannut kuoron kannatusyhdistys. Polyteknikkojen Kuoro juhlii satavuotista taivaltaan keväällä 2004. Juhlavuoden päätukijat ovat ABB ja Wärtsilä.
Lisätietoja:
Kilpailusihteeri Mikko Kontiainen
p. 040 55 11 001
email mikko.kontiainen@iki.fi.
Alkuperäinen tiedote eri muodoissa:
[pdf]
[doc]
[txt].
Katso myös kilpailun voittajien valokuvat.
Polytech Choir 100th anniversary composition contest awards works by three composers
/in UutisetThe Composition Contest, held in honour of the Polytech Choir’s 100th anniversary, drew wide international attention. The purpose of the contest was to encourage young composers to create new music for male choirs. Over 40 composers from 19 countries participated in the contest. Awards were given to Heather Schmidt (b. 1974), from Canada, for her piece ”Man, Homme, Mensch” and Finnish composers Sebastian Fagerlund (b. 1972) for his piece ”Sinnlighetens fest” and Sami Klemola (b. 1973) for his piece ”Kalju Mies”. Each composer received an award of 2000 euros. The awarded pieces will be premiered at the Polytech Choir’s 100th anniversary concert on May 22nd, 2004. Furthermore, a work by Uljas Pulkkis (b. 1975) ”Three Women for Male Choir (and three players)” was commissioned for later performance.
Composer Tapani Länsiö presided over the jury, the members of which were Choral Director Matti Hyökki, General Director of the Finnish National Opera Erkki Korhonen and Music Editor Minna Lindgren. The main sponsor of the competition was the Wärtsilä Corporation, and it was arranged by the Polytech Choir Patrons’ Association.
The jury describes the pieces thus: Schmidt’s ”Man, Homme, Mensch” is a lively and rhythmic piece written specifically for a male choir, in a manner that is purposefully challenging. The text is both instrumental and pregnant and toys with the idea of man. Fagerlund’s ”Sinnlighetens fest” is a piece, composed to a splendid poem by Claes Andersson, that tests well the limits of a male choir but does not exceed them. Klemola’s ”Kalju mies” is a powerful, funny, and fresh piece set to Tomi Kontio’s multidimensional poem to which the drum section adds beat and colour. The piece is exceptionally challenging and thus fascinating.
The Polytech Choir and Tapani Länsiö have during the past decades commissioned and premiered over 30 new works, the majority of which have been recorded. Polytech Choir Patrons’ association has published much of Polytech Choir’s music as scores and records. The main sponsors of the Polytech Choir Centennial are ABB and Wärtsilä.
Further information on the contest:
Contest Office / Mikko Kontiainen
Tel: +358 40 5511001
Email: mikko.kontiainen@iki.fi
The original press release: [PDF]
See also photos of the winners of the contest.
Puhdasta joulumieltä
/in KonserttiarviotOlli-Pekka Laakkonen, Salon Seudun Sanomat, 17.12.2002
Kullekin säädylle. Polyteknikkojen Kuoron konsertti Halikon kirkossa 14.12. Johtajana Tapani Länsiö.
Polyteknikkojen Kuoron konsertti soi Halikon kirkossa perinteisen hartaana. Tutut joululaulut, Tiernapojat-kuvaelma sekä latinankieliset hymnit levittivät puhdasta joulumieltä. Meidän kylmä ja kiireinen maailmamme sai väistyä hetkeksi, kun tilalle asettui toinen todellisuus, joka vakuutti hyvää tahtoa ja rauhaa.
Konsertin ensimmäinen laulu ylisti tilaa, jonka Jumala on luonut. Hyvin valittu aloitusnumero kirkkokonsertille. Brucknerin tuttu hymni Locus iste -Tämä paikka julisti sakramenttia, jonka Herra on asettanut.
Tässä pienessä laulussa kuoronjohtaja Tapani Länsiö korosti erityisesti rytmiä. Laulu eteni vääjäämättömällä voimalla kohti viimeistä nuottia. Säveltäjän melodiakaaret ja vahva uskonnollinen mieli toteutuivat tällä tulkintaotteella selkeän konstailemattomasti.
Kuoro ja urut
PK:n konserteissa on ennenkin ollut urkumusiikkia. Tällä kertaa urkujen ja kuoron välillä oli selkeä dialogi.
Soittimet aloittivat keskustelun, johon kuoro vastasi omalla säkeellään. Urkujen osuuden hoiti mallikkaasti Panu Kekäläinen.
Pienenä tyylivirheenä voidaan kylläkin pitää loppumodulaatioita, joiden ilmeinen tarkoitus oli auttaa kuoroa lähtemään oikeassa sävellajissa. Suoraan sanottuna nämä urkurin loppukadenssit särähtivät aika pahasti.
Urkusatsin rinnalla soivat Bachin sovituksina Piae Cantionesista tuttu sävelmä Puer natus ja virsikirjastakin löytyvä koraali In dulci jubilo. Jälkimmäinen hymni esitettiin makaronilauluna, siis latinan ja suomen kielen sekoituksena.
Miesjoukon hurmosta
Jälleen kerran, kuten aikaisemmissakin kritiikeissänikin olen todennut, Polyteknikkojen Kuoron ilmaisu toimi parhaimmillaan venäjänkielisissä lauluissa. Mirolybovin Gloria ja Nebo i semlja innostivat suuren miesjoukon hurmokseen, joka vakuutti kuulijansa.
Silmät kiinni laittaen olisi voinut kuvitella olevansa jossain moskovalaisessa kultaa ja suitsukkeita täynnä olevassa kirkossa – Jumalansynnyttäjälle me kumaramme!
Konsertissa lauloi myös bassosolisti Niklas Spångberg. Hän esitti kantavalla äänellä Kotilaisen Varpunen jouluaamuna sekä Gruberin Jouluyö, juhlayö. Spångbergin tulkinta oli sopusoinnussa koko konsertin tyylille. Hänen laulunsa soi pelkistetyn kauniista ja hartaasti.
PK:n konsertti päättyi jo tutuksi tulleella tavalla: kirkkoon asteli Tiernapojat. Vaikka tämä kuvaelma onkin soinut Halikossa kaikissa PK:n joulukonserteissa, niin muutoksiakin on tapahtunut. Vuosien varrella Tapani Länsiö on muokkaillut sovituksiaan uuteen uskoon. Näin Tiernapojat ovat saaneet joka vuosi lisää lihaa luiden ympärille.
Vaikka esityksen oli kuullutkin jo monta kertaa, niin säväyttihän se siitä huolimatta. Solistit olivat hyviä ja sovitukset taitavia.
Kaikesta huolimatta tuli mieleen, että olisiko jo muutoksen aika. Ehkä joku toinen kuvaelma. Materiaalia kyllä on pilvin pimein. Tulevaisuus sen sitten näyttää. Ehkä jo ensi joulu? Tosin tälläkin konseptilla kirkko saadaan täyteen.
Hyvää joulua vaan, kullekin säädylle.
Enescun Oidipus-ooppera vavisutti
/in KonserttiarviotVeijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 2.12.2002
Lawrence Foster oli loistava kapellimestari
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Finlandia-talossa, joht. Lawrence Foster; solisteina Rafal Kwiatkowski, sello, Esa Ruuttunen, baritoni, Laura Nykänen, mezzosopraano; lisäksi Philomela-naiskuoro ja Polyteknikkojen kuoro, valmennus Tapani Länsiö. – Dvorák, Enescu.
Helsingin kaupunginorkesterilla on taipumus purjehtia tutuissa filharmonisissa vesissä, mutta nyt oli vuorossa ilahduttava poikkeus, satsaus, joka kannatti. Finlandia-talokin oli liki täynnä. Vai saiko yleisön liikkeelle sellokilpailujen kakkonen Rafal Kwiatkowski?
Haluaisi uskoa, että vetonaulana oli George Enescun (1881-1955) suurenmoinen ooppera Oedipe (Oidipus, 1910-31). Siitä kuultiin Lawrence Fosterin laatima tunnin mittainen läpileikkaus, vajaa puolikas teoksen kokonaiskestosta.
Foster on levyttänytkin oopperan (EMI, 1990), joten hän oli paras mahdollinen teokseen tutustuttaja.
Enescu on niitä harvoja alkuperäisneroja, joilla on sitkeä oma identiteetti ja yksilöllinen sävelkieli. Hän eli 1900-luvun alussa keskellä Pariisin uuden musiikin Baabelia, mutta ohimenevistä Richard Strauss-, Debussy- ja Stravinsky-pilkahduksista huolimatta musiikille on sittenkin ominaista vahva originaalisuus.
Poissa on Romanialaisten rapsodioiden folkloristisuus. Sen sijaan Enescu ammentaa kansanomaisesta heterofoniasta ja kirjoittaa pitkää, poimuilevaa, vuoroin modaalista, vuoroin vapaatonaalista melodiaa, jota eri soitinryhmät kannattelevat tasapuolisesti, vaikkakin antiikkiin assosioituvat puhaltimet ja lyömäsoittimet ovat tuntuvasti esillä.
Musiikki on väreissään kirkasta ja sädehtivää, brutaalisuudessaankin kaunista ja kiehtovaa. Enesculla on rytmin lahja, eikä hän sorru standardimaiseen jankutukseen.
Kaupunginorkesteri soitti Fosterin johdolla komeasti ja sangen yksimielisesti Enescun partituurin. Alkusoitto ja tarjosivat tuhlailevaa ison orkesterin taidetta vailla stereotyyppistä pullistelua. Saatiin myös taidokkaita oboe-, huilu- ja kontrafagottisooloja.
Kahden kuoron ja orkesterin yhteisesiintymiset olivat toki juhlavia, mutta myös pienemmät kuoro-osuudet tehosivat lyyrisyydellään.
Esa Ruuttusella oli keskeinen rooli Oidipuksen mietiskelyjen, tappelusten ja synkkien ajatusten ilmaisijana. Ääni soi alussa hieman pakotettuna, mutta se aukeni uljaaseen loistoon. Ruuttunen teki riipaisevan vaikutuksen eläytyessään täydelleen Oidipuksen mustaan maailmaan.
Pahaksi onneksi Laura Nykäsen Sfinksi-osuus ei toiminut äänentoiston ansiosta. Hänen mezzosopraanonsa laadusta ei jäänyt epäilystä.
Lawrence Foster osoittautui loistavaksi kapellimestariksi myös Dvorákin sellokonsertossa. Hän sai kalutun konserton orkesteriosuuden elämään.
Rafal Kwiatkowski ei tehonnut turbosellismillä, vaan hän soitti soolo-osuuden hellän kauniisti. Intonaatio saattoi notkahdella ja sello jäädä kuulumattomiin, mutta viesti oli terveellinen: parasta soitossakin on, kun ääni saa irrota vapaasti, yrittämättä. On mieluisaa, että moinen esitysihanne tekee paluuta.
Den negligerade Enescu
/in KonserttiarviotJan Granberg, Hufvudstadsbladet, 30.11.2002
Dvorák: Cellokonsert, Enexcu: Oedipe. Helsingfors stadsorkester, dir Lawrence Foster. PK och Philomela, instud. Tapani Länsiö. Solister Esa Ruuttunen, Laura Nykänen och Rafal Kwiatkowski. Finlandiahuset 28 & 30.11.02.
Förespråkarna för Rumäniens stora musikpersonlighet och tonsättare George Enescu tvekar inte att jämställa hans opera Oedipe med 1900-talets största operamästerverk Pelléas, Wozzeck och Riddar Blåskäggs borg. Det råder en enorm diskrepans mellan den uppfattningen och de flesta reputerliga operalexikon, där han antingen lyser med sin frånvaro eller helt är förskjuten i periferin.
Ingen förnekar Enescus väldiga meriter som pedagog, all-round musiker och framför allt violinvirtuos, men kanske just hans överväldigande skicklighet som violinist gjorde att man inte tog honom på allvar som tonsättare. Hans mest kända kompositioner är de sprakande rumänska rapsodierna, skrivna i Liszts anda och gjorda så underhållande att de legat honom i fatet.
I över tio års tid skrev han på sin opera, på sitt magnum opus, som onekligen blev ett remarkabelt verk. Texten bygger på Sofokles men med en viktig skillnad. Hos Enescu är ”människan förmer än ödet” – åtminstone enligt det svar som Oidipus ger Sfinxen i en av operans mes hisnande scener. Svaret tar livet av Sfinxen, som skrattar hysteriskt och mångtydigt åt svarets absurditet. Rollen gjordes med ekoeffekt i högtalare och sjöngs utmärkt av Laura Nykänen.
Märkligt nog är detta första gången som Enescus orättvist negligerade opera framförs i vårt land.
Musiken är fascinerande i sin oerhörda detaljrikedom och sina dramatiskt välutformade, intressanta klanger och effekter. Den är briljant och fantasifullt orkestrerad och med effektfull användning av kören. Tonspråket ger stundtals associationer åt väldigt olika håll, någonting franskt, litet Schönberg, post-Wagner.
Det finns en viss stilistisk oenhetlighet hos Enescu som angivits som orsak till den uteblivna framgången. I dag är detta inte en så fatal egenskal. Däremot kan man i tonspråkets modernt arkaiserande monotoni stundtals uppleva någon enstaka longör. Hela operan är monumental och ger en ganska komplett version av Oidipusmyten.
Den korta konsertsviten ur operan gav definitivt mersmak. Scenen där Oidipus inser vilket spratt ödet spelat honom och sticker ut sina ögon är en skakande upplevelse som river i själens innersta. Esa Ruuttunen, som har sjungit rollen på scenen i Berlin, gav en oerhört stark, inte riktigt stilren men i sin genuina inlevelse överväldigande tolkning. Hans talande gester och minspel hjälpte publiken (och honom själv) att hänga med i handlingen.
Det finns en modern, briljant skivinspelning av Oedipe som dirigeras av Stadsorkesterns gästdirigent, amerikanen Lawrence Foster, som själv har rumänskt påbrå. Han har gjort ett fantastiskt arbete med hela ensemblen och lärt dem hur Enescu skall framföras. Hans precision är bländande och hans tycks också få vissa enskilda instrumentalister att prestera sitt allra yttersta. Den förkortade konsertversionen var gjord av honom själv. De sammanslagna körena bestående av Polyteknikkojen kuoro och Philomela gjorde storslagna insatser i Enescus körmusik, som varierar från mycket finstämda passager till starka utbrott.
Om musiketablissemangets innställning till Enescu har varit kluven, så var nog publiken i Finlandiahuset det också. En del hade kommit för att höra en operararitet och hade säkert velat höra mera av den. En annan del ville med Dvoráks Cellokoncert återuppleva stämningarna vid Paulotävlingen. Båda gruppen fick uppleva musicerande på högsta nivå.
Med sin mjukt glödande, opressade ton är andrapristagaren Rafal Kwiatkowski en cellons poet. Lawrence Foster gör Dvorák fullständig och oöverdriven dynamisk behärskning. Han har värme och t.o.m. en viss dos sötma i sitt annars ytterst precisa grepp. Helheten är imponerande utan väldiga effekter och de enskilda instrumenten (speciellt klarinetten) spelade utsökt.
Med tanke på hur givande kvällen var hade jag väntat mig ännu våldsammare bifall från den fulltaliga publiken. I kväll ges en andra chans att upptäcka George Enescu, vars namn förresten i Frankrike, där han för det mesta var bosatt, ofta skrivs Georges Enesco.